Post by Thunder on Mar 11, 2015 10:33:09 GMT 1
Jatkoa Kuoleman "Kuolema niille jotka eivät voi kuolla" ja Raulin "Vastaus kysymykseen" omalta osaltani.
_________________________________________________________________________________________
Raul lähti. Itsekkin käännyin pois päin. Kuulin Flashin. #Mistä tuo kuuluu?# ajattelin. Juoksin ääneen suuntaan.Näin kuinka Flash pilkkasi Kuolemaa ja töni häntä. #Perkeleen pentu! Tuota sinä kadut! Menet tökkimään maassa makaavaa!# ajattelin. Tönäisin ensin sen kana lauman pois tieltä. "Olisitte ajattelleet kerrankin!" huusin heille. Flash kääntyi. Otin häntä niskasta kiinni ja heitin kauemmas. "Flash! Olet sinäkin muka upseerin poika kun tökit maassa makaavaa! Äitisi on varmasti pettynyt sinuun!" huusin. Flash oli tehnyt viimeisen tikin minulle. "Mene pois ämmä!" Flash sanoi. Silloin sisälläni leimahti. Juoksin Flashia kohti ja tönäisin takaisin maahan. Pamautin kavioni aivan hänen eteensä. "Jos olisin osunut ohi olisit kuollut! Etkö ymmärrä elämän merkitystä! Sitä kuinka hauras se voi olla...Et! Olet vain hemmoteltu pentu." huusin. Otin häntä kurkusta. "En tapa sinua vielä mutta pysy poissa!" sanoin ja päästin irti. Potkaisin häntä. Flash katsoi minua. Hän vuoti verta kaulasta ja jalka ontui. Hän häipyi.
Kävelin ripeästi Kuoleman luokse. Huomasin haavan. "Odota tässä" sanoin ja nostin juoksuun. #Sinä pelastiti minut. Nyt minä maksan takaisin# ajattelin. Nappasin yrtit ja käännyin takaisin. Kun olin perillä laskin ne Kuoleman haavan päälle. "Nuo parantavat sen nopeasti ja imevät myrkyn pois" sanoin. #Tiedän minne haluat mennä. Sotaan haluaisin itsekkin# ajattelin. Nostin jonkun ajan päästä yritit pois. "Voit mennä tuo umpeutuu nopeasti." sanoin. Kuoleman nousi pystyyn. Hän katsoi minua noilla keltaisilla silmillään. Kävelin pois. Kun katsoin taakseni hän oli poissa. Hymyilin. Kävelin ympäriinsä. Haavani olivat paremmassa kunnossa. Flash makasi järvellä. Katsoin häntä murhaavasti. Hän katsoi minua takaisin. Me molemmat halusimme toisemme pois päiviltä. Mutta ei Flashilla olisi varaa siihen. Minä olin aikuinen ja hän nuori melkein vielä varsa.
Kävelin pois. Mietin kaikkea mitä olen tehnyt elämäni aikana. Meinannut kuolla ja yrittänyt kuolla. Elämäni oli kulunut siihen että melkein koko ajan olin kuolemassa. Mutta nyt kipinäni leijjaili sisälläni pienenä roihuna. #Missä Cherry on?# ajattelin. Nyt en voi odottaa. Tahdoin nähdä hänet. Hölkkäilin mutta turhaan. Kunnes näin Cherryn, Raulin ja Moonyn. "Löysit Moonyn taas." sanoin itselleni ja jatkoin "hienoa nyt sinulla on huolehtija. Tiedän että voin nukkua rauhassa." Kyynel vierähti poskelleni. Kukaan ei tiennyt sitä ei edes Raul. Vain minä ja hoitaja. Se ei luultavasti parane hän sanoi. Etsin viimeistä lepo sijaa. En halunnut vaivata ketään sillä että lähtisin varmaan pois. Suuntasin kirsikka puiden luo. Se muistutti minua Cherrystä ja Raulista. "Kaunista" sanoin. Ne eivät ole vielä kuihtuneet. Menin isoimman puun juurelle. "Tässä on hyvä" sanoin. Laskin pääni. Vain pari tuntia elämää. Mutta kuolisin onnellisena. Hymyilin ja suljin silmäni. Siinä minä odotin että pääsisin viimeiselle matkalleni. Jos joku tulisi hän raivaisi minut pois.
Cherry pysyisi Moonyn kanssa ja Raulilla kestäisi sodassa. Eli toivottavasti kumpikaan heistä ei löytäisi minua. Kirsikan kukka laskeutui turvalleni. Hymyilin. Hengitys alkoi olla raskasta. Yskin hetken. Hengitykseni rahisi. Kirsikan kukan terä lehdet peittivät minua ja kukat. Tuoksu oli ihana. Kuin olisin jo taivaassa.
(Kuka vaa joka haluu saa jatkaa)
_________________________________________________________________________________________
Raul lähti. Itsekkin käännyin pois päin. Kuulin Flashin. #Mistä tuo kuuluu?# ajattelin. Juoksin ääneen suuntaan.Näin kuinka Flash pilkkasi Kuolemaa ja töni häntä. #Perkeleen pentu! Tuota sinä kadut! Menet tökkimään maassa makaavaa!# ajattelin. Tönäisin ensin sen kana lauman pois tieltä. "Olisitte ajattelleet kerrankin!" huusin heille. Flash kääntyi. Otin häntä niskasta kiinni ja heitin kauemmas. "Flash! Olet sinäkin muka upseerin poika kun tökit maassa makaavaa! Äitisi on varmasti pettynyt sinuun!" huusin. Flash oli tehnyt viimeisen tikin minulle. "Mene pois ämmä!" Flash sanoi. Silloin sisälläni leimahti. Juoksin Flashia kohti ja tönäisin takaisin maahan. Pamautin kavioni aivan hänen eteensä. "Jos olisin osunut ohi olisit kuollut! Etkö ymmärrä elämän merkitystä! Sitä kuinka hauras se voi olla...Et! Olet vain hemmoteltu pentu." huusin. Otin häntä kurkusta. "En tapa sinua vielä mutta pysy poissa!" sanoin ja päästin irti. Potkaisin häntä. Flash katsoi minua. Hän vuoti verta kaulasta ja jalka ontui. Hän häipyi.
Kävelin ripeästi Kuoleman luokse. Huomasin haavan. "Odota tässä" sanoin ja nostin juoksuun. #Sinä pelastiti minut. Nyt minä maksan takaisin# ajattelin. Nappasin yrtit ja käännyin takaisin. Kun olin perillä laskin ne Kuoleman haavan päälle. "Nuo parantavat sen nopeasti ja imevät myrkyn pois" sanoin. #Tiedän minne haluat mennä. Sotaan haluaisin itsekkin# ajattelin. Nostin jonkun ajan päästä yritit pois. "Voit mennä tuo umpeutuu nopeasti." sanoin. Kuoleman nousi pystyyn. Hän katsoi minua noilla keltaisilla silmillään. Kävelin pois. Kun katsoin taakseni hän oli poissa. Hymyilin. Kävelin ympäriinsä. Haavani olivat paremmassa kunnossa. Flash makasi järvellä. Katsoin häntä murhaavasti. Hän katsoi minua takaisin. Me molemmat halusimme toisemme pois päiviltä. Mutta ei Flashilla olisi varaa siihen. Minä olin aikuinen ja hän nuori melkein vielä varsa.
Kävelin pois. Mietin kaikkea mitä olen tehnyt elämäni aikana. Meinannut kuolla ja yrittänyt kuolla. Elämäni oli kulunut siihen että melkein koko ajan olin kuolemassa. Mutta nyt kipinäni leijjaili sisälläni pienenä roihuna. #Missä Cherry on?# ajattelin. Nyt en voi odottaa. Tahdoin nähdä hänet. Hölkkäilin mutta turhaan. Kunnes näin Cherryn, Raulin ja Moonyn. "Löysit Moonyn taas." sanoin itselleni ja jatkoin "hienoa nyt sinulla on huolehtija. Tiedän että voin nukkua rauhassa." Kyynel vierähti poskelleni. Kukaan ei tiennyt sitä ei edes Raul. Vain minä ja hoitaja. Se ei luultavasti parane hän sanoi. Etsin viimeistä lepo sijaa. En halunnut vaivata ketään sillä että lähtisin varmaan pois. Suuntasin kirsikka puiden luo. Se muistutti minua Cherrystä ja Raulista. "Kaunista" sanoin. Ne eivät ole vielä kuihtuneet. Menin isoimman puun juurelle. "Tässä on hyvä" sanoin. Laskin pääni. Vain pari tuntia elämää. Mutta kuolisin onnellisena. Hymyilin ja suljin silmäni. Siinä minä odotin että pääsisin viimeiselle matkalleni. Jos joku tulisi hän raivaisi minut pois.
Cherry pysyisi Moonyn kanssa ja Raulilla kestäisi sodassa. Eli toivottavasti kumpikaan heistä ei löytäisi minua. Kirsikan kukka laskeutui turvalleni. Hymyilin. Hengitys alkoi olla raskasta. Yskin hetken. Hengitykseni rahisi. Kirsikan kukan terä lehdet peittivät minua ja kukat. Tuoksu oli ihana. Kuin olisin jo taivaassa.
(Kuka vaa joka haluu saa jatkaa)