Post by C on Mar 9, 2015 22:42:51 GMT 1
Jatkoa Moonyn tarinalle "Vankeus ilman kahleita"
______
Suuntasin Prims -jokea kohti pettyneenä. Se musta poni Kial, oli jättänyt vastaamatta kysymykseeni siitä, että tapaisimmeko enään. Totta kai minä tahdoin nähdä hänet ja Yeton uudestaan, saada tietää voivatko he hyvin. Minun oli vain luotettava Kialin lupaukseen. Hän hoitaisi Yeton kuntoon parhaalla mahdollisella tavalla.
Saavuin joelle ja join siitä viileää vettä janooni. Kaulassa olevaan haavani sattui, kiitos sen hallakon tamman riepotteleminen minua hampain kurkustani. Vaikka inhosin tappamista, jostain syystä en välittänyt näiden kolmen hevosten kuolemasta pätkääkään. En kyllä nauttinut siitä, mutta olin hämilläni tunteistani. Toisaalta, toisia hevosia syövät raakalaiset eivät ansainneet sääliä.
Huomasin joessa virtaavan veden mukana jotain punaista... verta. Höristin korvani ja lähdin tutkimaan veren lähdettä vaikka tiesin sen olevan riskialtista. Siellä saattoi vaania puuma, Telantesin laumalainen tai joku niistä kannibaaleista. Olin tyhmänrohkea, sen tiesin. Tai sitten vain utelias, aivan liian utelias vaikka juuri äskettäin melkein pääsin hengestäni.
En huomannut mitään tavallisuudesta poikkeavaa alueellamme joen lähettyvillä. Pärskähdin pettymyksestä ja palasin tulo suuntaani ottaen suunnakseni laumamme. Kävellen hieman kauemmaksi laumamme rajojen sisäpuolelle, näin edessäni makaavan jonkin tutun, mustan hevosen. *Moony?* Ajatuksissani seikkaili tuon tärkeän hevosen nimi. Hevonen käänsi katseensa minuun. Totta se oli. Moony makoili edessäni surkean näköisenä. "Ai" tamma tokaisi minulle kyynelten täyttämillä silmillään.
Olin pettynyt itseeni ja käytökseeni Moonya kohtaan. En tahtonut silloin aikaisemmin pahoittaa tamman mieltä. Hän oli yksi tärkeimmistä minulle tällä koko saarella. Moony, ensimmäinen oikea ystäväni ja minä omaa tyhmyyttäni olin pilannut kaiken. Astelin tamman vierelle miltein kyynelehtien.
"Moony" Sain sanotuksi miltein kadottaen ääneni. "Anna anteeksi... En minä sinua vihaa. Et sinä mitään pahaa ole tehnyt" Katsoin Moonya. Ei, hän ei suonut minulle katsettakaan. Tilanne sai minut ahdistuneeksi. "Sinä olet minulle yksi tärkeimmistä tällä saarella, Moony. En syytä sinua siitä jos pidät Conanista." Tuon nimen lausuminen sai minut tuntemaan suurta vihaa sisälläni. Hengitin syvään rauhoittuakseni. "Sillä kyse on sinusta ja minusta. Kuitenkin, pyydän sinua ymmärtämään minun tunteeni Conania kohtaan" En tahtonut kertoa viimeistä lausettani jonka melkein jo möläytin. *Hän murhasi minulle tärkeät hevoset*
Lauseeni kaikui mielessäni. En oikein tiennyt miten Moony olisi siihen reagoinut, joten jätin asian mainitsematta.
En ehtinyt kuulla Moonyn vastausta kun kuulin kavioiden kopsetta lähettyviltä. Käänsin katseeni äänen suuntaan. Tunnistin lähestyvän hahmon isäkseni. Aina hän onnistui pilaamaan kaiken.
"Cherry!" Isäni hörähti. Tiesin Moonyn tuoksahtavan Telantesille. Ja tiesin isäni huomaavan sen. Päätin käyttää lipevää kieltäni jälleen isääni, Moonyn vuoksi. Oli onni kun olin valmiiksi loukkaantunut ja Moonykaan ei ollut missään loisto kunnossa. Voisin hyvin valehdella isälleni Moonyn suojelleen minua Telantesin hevosilta, uhraten henkensä puolestani.
____
Jatkan tästä joko itse Raúlilla tai Moonykin voi halutessaan jatkaa ^^
Ja anteeksi tämä lyhyys.
______
Suuntasin Prims -jokea kohti pettyneenä. Se musta poni Kial, oli jättänyt vastaamatta kysymykseeni siitä, että tapaisimmeko enään. Totta kai minä tahdoin nähdä hänet ja Yeton uudestaan, saada tietää voivatko he hyvin. Minun oli vain luotettava Kialin lupaukseen. Hän hoitaisi Yeton kuntoon parhaalla mahdollisella tavalla.
Saavuin joelle ja join siitä viileää vettä janooni. Kaulassa olevaan haavani sattui, kiitos sen hallakon tamman riepotteleminen minua hampain kurkustani. Vaikka inhosin tappamista, jostain syystä en välittänyt näiden kolmen hevosten kuolemasta pätkääkään. En kyllä nauttinut siitä, mutta olin hämilläni tunteistani. Toisaalta, toisia hevosia syövät raakalaiset eivät ansainneet sääliä.
Huomasin joessa virtaavan veden mukana jotain punaista... verta. Höristin korvani ja lähdin tutkimaan veren lähdettä vaikka tiesin sen olevan riskialtista. Siellä saattoi vaania puuma, Telantesin laumalainen tai joku niistä kannibaaleista. Olin tyhmänrohkea, sen tiesin. Tai sitten vain utelias, aivan liian utelias vaikka juuri äskettäin melkein pääsin hengestäni.
En huomannut mitään tavallisuudesta poikkeavaa alueellamme joen lähettyvillä. Pärskähdin pettymyksestä ja palasin tulo suuntaani ottaen suunnakseni laumamme. Kävellen hieman kauemmaksi laumamme rajojen sisäpuolelle, näin edessäni makaavan jonkin tutun, mustan hevosen. *Moony?* Ajatuksissani seikkaili tuon tärkeän hevosen nimi. Hevonen käänsi katseensa minuun. Totta se oli. Moony makoili edessäni surkean näköisenä. "Ai" tamma tokaisi minulle kyynelten täyttämillä silmillään.
Olin pettynyt itseeni ja käytökseeni Moonya kohtaan. En tahtonut silloin aikaisemmin pahoittaa tamman mieltä. Hän oli yksi tärkeimmistä minulle tällä koko saarella. Moony, ensimmäinen oikea ystäväni ja minä omaa tyhmyyttäni olin pilannut kaiken. Astelin tamman vierelle miltein kyynelehtien.
"Moony" Sain sanotuksi miltein kadottaen ääneni. "Anna anteeksi... En minä sinua vihaa. Et sinä mitään pahaa ole tehnyt" Katsoin Moonya. Ei, hän ei suonut minulle katsettakaan. Tilanne sai minut ahdistuneeksi. "Sinä olet minulle yksi tärkeimmistä tällä saarella, Moony. En syytä sinua siitä jos pidät Conanista." Tuon nimen lausuminen sai minut tuntemaan suurta vihaa sisälläni. Hengitin syvään rauhoittuakseni. "Sillä kyse on sinusta ja minusta. Kuitenkin, pyydän sinua ymmärtämään minun tunteeni Conania kohtaan" En tahtonut kertoa viimeistä lausettani jonka melkein jo möläytin. *Hän murhasi minulle tärkeät hevoset*
Lauseeni kaikui mielessäni. En oikein tiennyt miten Moony olisi siihen reagoinut, joten jätin asian mainitsematta.
En ehtinyt kuulla Moonyn vastausta kun kuulin kavioiden kopsetta lähettyviltä. Käänsin katseeni äänen suuntaan. Tunnistin lähestyvän hahmon isäkseni. Aina hän onnistui pilaamaan kaiken.
"Cherry!" Isäni hörähti. Tiesin Moonyn tuoksahtavan Telantesille. Ja tiesin isäni huomaavan sen. Päätin käyttää lipevää kieltäni jälleen isääni, Moonyn vuoksi. Oli onni kun olin valmiiksi loukkaantunut ja Moonykaan ei ollut missään loisto kunnossa. Voisin hyvin valehdella isälleni Moonyn suojelleen minua Telantesin hevosilta, uhraten henkensä puolestani.
____
Jatkan tästä joko itse Raúlilla tai Moonykin voi halutessaan jatkaa ^^
Ja anteeksi tämä lyhyys.