Post by C on Mar 6, 2015 2:43:47 GMT 1
Jatkoa Yeton tainalle "Vielä kerran, Vielä yksi yritys"
_________________
Epävarmuuteni oli poissa kun laukkasin Yetoa, mustaa ponia ja niitä kolmea hevosta kohti. Sisälläni riehui suuri raivo noita kolmea hevosta kohtaan.
"Menkää helvettiin! Jättäkää ne rauhaan!" Huusin heille.
"Katsokaa pojat, lisää ruokaa." Se hallakko tamma virnuili minulle.
"Ei!" Musta, maahaan paiskattu poni sai sanotuksi.
Hallakko tamma otti minut kohteekseen ja aikoi hyökätä. Laukkasin pehmeällä hiekalla huomaten edessäni juuri sopivasti terävän kiven maassa ja nappasin sen suuhuni valmiina iskemään. Hallakko yritti etusellaan potkaista minua. Väistin tamman kavion juuri ajoissa ja iskin terävän kiven sen kylkeen, saaden aikaan ikävän näköisen viillon. Tamma ähkäisi kivusta ja katsoi minua raivoissaan. Tiputin kiven peloissani ja yritin ampaista pakoon tammalta. Tamma otti kiinni hännästäni ja riuhtaisi minut kumoon. Inahdin iskun aiheuttamasta kivusta ja tunsin kuinka tamma tarttui kurkkuuni kiinni. Kipu viilsi kurkkuani pitkin.
"Saat luvan kuolla anellen armoa mahdollisimman tuskissasi." Hallakko mutisi.
Näin kuinka papuroikko ja täplikäs ori kävivät mustan ponin kimppuun. Poni yritti epätoivoissaan pyytää Yetoa apuun, mutta siellä hän vielä makasi liikkumatta. Hallakko tamma riuhtaisi minut toiselle kyljelleni vaatien anelemaan henkeni puolesta. Paniikki valtasi mieleni. En saanut henkeä, enkä saanut mitään sanotuksi. Tamma puristi leukansa entistä lujemmin kiinni kaulaani, edelleen vaatien mahdotonta. Kuulin vaimeasti mustan ponin hirnahduksen, samoin toisen äänen. Se kuulosti tuskanhuudolta. Silmissäni alkoi hämärtää, kehoni värisi hapen puutteesta. Tässäkö tämä nyt oli? Olinko yrittänyt pelastaa Yeton aivan turhaan? Ainakin kuolisin jonkin hyvän puolesta. Suljin silmäni ja valmistauduin tulevaan kunnes viiltävä kipu repäisi kurkkuani.
Silmäni aukesivat kivusta, samalla hämmästellen tapahtunuttua. Hallakko tamma lensi hiekalla muutamaan otteeseen. Pian sen kimpussa oli Yeto. Tamma yritti epätoivoissaan päästä jaloilleen, mutta Yeton toistuvat iskut saivat sen pysymään matalana.
"Se on hullu! HULLU!" Tamma kirkaisi. Pian Yeton kimpussa olikin tuo täplikäs ori ja papurikko. Kun olin alkuhämmennyksestä toipunut loikkasin papurikon eteen uhaten tätä.
"Sinä ET koske Yetoon." Sain sanotuksi yllättävän varmalla äänellä. Ori naurahti minulle.
"Ja tuollainen tammanrääpälekkö minua sitten estää?" Ori virnuili minulle. "Sopii yrittää. Minä en olekkaan helppo kaadettava." Ori syöksähti minua kohti virne naamallaan. Minä puolestani olin valmis väistämään orin leukoja, kunnes ori tönäistiin kumoon suoraan ilma lennon.
Yeto katsoi papurikkoa hullulla silmällään, samalla hymyillen sille verisellellä naamallaan. Papurikko katsoi ystäväänsä kauhuissaan. Täplikkäältä orilta oli puhkaistu silmä ja revitty maha auki. Se tuskin enään nousisi tuosta. Musta poni oli hallakon kimpussa, purien tätä antamatta armoa. Käänsin katseeni jälleen Yetoon ja papurikkoon. Ori perääntyi muutaman askeleen Yetosta ja pärskähti.
"Sinä saatana! Kuolet anellen minua säästämään henkesi!"
"Minulla ei ole väliä." Yeto hymähti jolloin papurikko loikkasi Yetoa kohti. Olisin tahtonut sulkea silmäni, mutta en tehnyt niin. Yeto sai otteen papurikon kaulasta ja paiskasi tämän maahan. Ori köhi maassa Yeton pitäen tätä tiukasti otteessaan. Ilmeisesti Yeto ei jaksanut nähdä tuon orin enään kauemmin vetää henkeään, vaan väänsi sen niskat ja potkaisi pään murskaksi. Yeto katsoi oria mumisten jotain ja käänsi katseensa minuun. Säpäshdin hänen katseestaan. Nyt Yeto suuntasi mustan ponin ja hallakon tamman luokse. Hallakko oli henkihieverissä verenpeitossa. Musta poni huomasi Yeton tulevan ja väistyi tämän tieltä, jolloin Yeto säälimättä halkaisi hallakon tamman kallon.
Katsoin Yetoa sekä ponia. Olimme kolmistaan voittanut nämä kannibaalit. Vaikka minusta oli hädintuskin hyötyäkään, olin hivenen ylpeä itsestäni. Olin onnistunut jossain minulle tärkeässä asiassa, vaikka se tarkoitti kolmen hevosen kuolemaa. Suuntasin ponia ja Yetoa kohti. Musta poni katsoi minua huolestuneena.
"Oletko kunnossa?" Hän kysyi.
"Olen kyllä" Hymyilin tälle vaikka kaulassa olevaan haavani sattui. "Nimeni on Cherry."
"Kial." Tamma sanoi lempeästi ja kääntyi Yetoa kohti. Yeto hengitti raskaasti katsoen hallakon tamman ruumista. "Hän tarvitsee pikaista hoitoa haavoihinsa. Joten vien hänet luolastoille." Kial sanoi.
"Saanko tulla mukaan?" Katsoin Kialiin ja tämä pudisti päätään.
"Et voi tulla. Et ole Conanin laumaa. Tuoksut... eirillaiselta." Kial katsoi minua. "Palaa laumaasi hoitamaan haavasi. Pidän huolen kyllä Yetosta."
"Varmasti? Lupaathan?" Katsoin Yetoa huolissani. Olisin tahtonut kovasti Kialin ja Yeton mukaan.
"Teen kaiken voitavan." Kial sanoi ja meni Yeton luokse.
"Kai... kai tapaamme vielä?" Kial ei vastannut kysymyskeeni. Katsoi vain minua valkoisilla silmillään. Katsoin häntä pettyneenä ja käännyin heistä pois. "Pidä... pidä huoli Yetosta ja itsestäsi Kial." Sain sanotuksi ja kävelin surkeana hiekkarantaa pitkin, määränpäänä Prims -joki.
_________________
Epävarmuuteni oli poissa kun laukkasin Yetoa, mustaa ponia ja niitä kolmea hevosta kohti. Sisälläni riehui suuri raivo noita kolmea hevosta kohtaan.
"Menkää helvettiin! Jättäkää ne rauhaan!" Huusin heille.
"Katsokaa pojat, lisää ruokaa." Se hallakko tamma virnuili minulle.
"Ei!" Musta, maahaan paiskattu poni sai sanotuksi.
Hallakko tamma otti minut kohteekseen ja aikoi hyökätä. Laukkasin pehmeällä hiekalla huomaten edessäni juuri sopivasti terävän kiven maassa ja nappasin sen suuhuni valmiina iskemään. Hallakko yritti etusellaan potkaista minua. Väistin tamman kavion juuri ajoissa ja iskin terävän kiven sen kylkeen, saaden aikaan ikävän näköisen viillon. Tamma ähkäisi kivusta ja katsoi minua raivoissaan. Tiputin kiven peloissani ja yritin ampaista pakoon tammalta. Tamma otti kiinni hännästäni ja riuhtaisi minut kumoon. Inahdin iskun aiheuttamasta kivusta ja tunsin kuinka tamma tarttui kurkkuuni kiinni. Kipu viilsi kurkkuani pitkin.
"Saat luvan kuolla anellen armoa mahdollisimman tuskissasi." Hallakko mutisi.
Näin kuinka papuroikko ja täplikäs ori kävivät mustan ponin kimppuun. Poni yritti epätoivoissaan pyytää Yetoa apuun, mutta siellä hän vielä makasi liikkumatta. Hallakko tamma riuhtaisi minut toiselle kyljelleni vaatien anelemaan henkeni puolesta. Paniikki valtasi mieleni. En saanut henkeä, enkä saanut mitään sanotuksi. Tamma puristi leukansa entistä lujemmin kiinni kaulaani, edelleen vaatien mahdotonta. Kuulin vaimeasti mustan ponin hirnahduksen, samoin toisen äänen. Se kuulosti tuskanhuudolta. Silmissäni alkoi hämärtää, kehoni värisi hapen puutteesta. Tässäkö tämä nyt oli? Olinko yrittänyt pelastaa Yeton aivan turhaan? Ainakin kuolisin jonkin hyvän puolesta. Suljin silmäni ja valmistauduin tulevaan kunnes viiltävä kipu repäisi kurkkuani.
Silmäni aukesivat kivusta, samalla hämmästellen tapahtunuttua. Hallakko tamma lensi hiekalla muutamaan otteeseen. Pian sen kimpussa oli Yeto. Tamma yritti epätoivoissaan päästä jaloilleen, mutta Yeton toistuvat iskut saivat sen pysymään matalana.
"Se on hullu! HULLU!" Tamma kirkaisi. Pian Yeton kimpussa olikin tuo täplikäs ori ja papurikko. Kun olin alkuhämmennyksestä toipunut loikkasin papurikon eteen uhaten tätä.
"Sinä ET koske Yetoon." Sain sanotuksi yllättävän varmalla äänellä. Ori naurahti minulle.
"Ja tuollainen tammanrääpälekkö minua sitten estää?" Ori virnuili minulle. "Sopii yrittää. Minä en olekkaan helppo kaadettava." Ori syöksähti minua kohti virne naamallaan. Minä puolestani olin valmis väistämään orin leukoja, kunnes ori tönäistiin kumoon suoraan ilma lennon.
Yeto katsoi papurikkoa hullulla silmällään, samalla hymyillen sille verisellellä naamallaan. Papurikko katsoi ystäväänsä kauhuissaan. Täplikkäältä orilta oli puhkaistu silmä ja revitty maha auki. Se tuskin enään nousisi tuosta. Musta poni oli hallakon kimpussa, purien tätä antamatta armoa. Käänsin katseeni jälleen Yetoon ja papurikkoon. Ori perääntyi muutaman askeleen Yetosta ja pärskähti.
"Sinä saatana! Kuolet anellen minua säästämään henkesi!"
"Minulla ei ole väliä." Yeto hymähti jolloin papurikko loikkasi Yetoa kohti. Olisin tahtonut sulkea silmäni, mutta en tehnyt niin. Yeto sai otteen papurikon kaulasta ja paiskasi tämän maahan. Ori köhi maassa Yeton pitäen tätä tiukasti otteessaan. Ilmeisesti Yeto ei jaksanut nähdä tuon orin enään kauemmin vetää henkeään, vaan väänsi sen niskat ja potkaisi pään murskaksi. Yeto katsoi oria mumisten jotain ja käänsi katseensa minuun. Säpäshdin hänen katseestaan. Nyt Yeto suuntasi mustan ponin ja hallakon tamman luokse. Hallakko oli henkihieverissä verenpeitossa. Musta poni huomasi Yeton tulevan ja väistyi tämän tieltä, jolloin Yeto säälimättä halkaisi hallakon tamman kallon.
Katsoin Yetoa sekä ponia. Olimme kolmistaan voittanut nämä kannibaalit. Vaikka minusta oli hädintuskin hyötyäkään, olin hivenen ylpeä itsestäni. Olin onnistunut jossain minulle tärkeässä asiassa, vaikka se tarkoitti kolmen hevosen kuolemaa. Suuntasin ponia ja Yetoa kohti. Musta poni katsoi minua huolestuneena.
"Oletko kunnossa?" Hän kysyi.
"Olen kyllä" Hymyilin tälle vaikka kaulassa olevaan haavani sattui. "Nimeni on Cherry."
"Kial." Tamma sanoi lempeästi ja kääntyi Yetoa kohti. Yeto hengitti raskaasti katsoen hallakon tamman ruumista. "Hän tarvitsee pikaista hoitoa haavoihinsa. Joten vien hänet luolastoille." Kial sanoi.
"Saanko tulla mukaan?" Katsoin Kialiin ja tämä pudisti päätään.
"Et voi tulla. Et ole Conanin laumaa. Tuoksut... eirillaiselta." Kial katsoi minua. "Palaa laumaasi hoitamaan haavasi. Pidän huolen kyllä Yetosta."
"Varmasti? Lupaathan?" Katsoin Yetoa huolissani. Olisin tahtonut kovasti Kialin ja Yeton mukaan.
"Teen kaiken voitavan." Kial sanoi ja meni Yeton luokse.
"Kai... kai tapaamme vielä?" Kial ei vastannut kysymyskeeni. Katsoi vain minua valkoisilla silmillään. Katsoin häntä pettyneenä ja käännyin heistä pois. "Pidä... pidä huoli Yetosta ja itsestäsi Kial." Sain sanotuksi ja kävelin surkeana hiekkarantaa pitkin, määränpäänä Prims -joki.