Post by Thunder on Feb 15, 2016 11:38:49 GMT 1
Vieteri
Kävelin taas hiljalleen pitkin tuota jokea mikä halkaisi tämän saaren ja jakoi nämä kaksi outoa laumaa. Minä en tahtonut kumpaankaan liittyä. Miksi liittyisin? Oli minua yritetty pyytää mukaan mutta olin jatkanut matkaani luoden elottoman tyhjän katseeni heihin. Käänsin suuntaani pikku hiljaa sen rauhaa palvovan lauman puolelle kävelemään. Katselin joitain hevosia kauempana pienillä järvillä, tuuli heilautti harjaani pois silmieni edestä. Oikean puoleinen kavioni koputti sitä samaa vanhaa rytmiä mikä kaikui mielessäni, en saanut sitä pois. Laskin katseeni hevosista ja jatkoin matkaani jonnekin kauemmas. Matkallani loi katseen kahteen leikkivään varsaan. Aukaisin suutani josta paljastuivat halkeilleet ja rumat hampaani, täysin mustat silmäni tuijottivat varsoja. Pian ne ottivatkin jalkansa alleen ja katosivat emojensa luo. Pelätkää ja juoskaa pois, ajattelin hiljaa ja jatkoin taas matkaani.
Kävelin hiljalleen antaen tuulen heiluttaa harjaani, en saanut sitä kuitenkaan paljoa mitään hajua kun veren haju oli syöpynyt sieraimiini puvustani ja silloin emostani. Hattuni heilui myös kevyesti tuulen mukana, muttei lähtenyt lentoon, katsoin taivaalle. Pilvistä ja harmaata, voi olla että alkaisi sataa. Laskin katseeni eteenpäin. Emoni kuva kävi taas mielessäni mikä sai minut pysähtymään, se kirottu melodia soi taas päässäni kovemmin ja kovemmin. Makasin siellä vaunussa, kylmässä vain emoni ruumis seurana. Oli niin pimeää ja pelottavaa. Miksi he tekivät meille niin… Mitä olin tehnyt heille? Olinko ollut huono ja siksi en päässyt enää esittämään ja siksi he yrittivät tappaa minut, olisin mieluummin kuollut kuin niin että emoni kuoli. Pakotin itseni taas liikkeelle, pääni nyökki kevyesti ja katseeni oli keskittynyt vain eteenpäin.
Tunsin pääni kolahtavan johonkin, suuri puu. Laskeuduin sen juurelle makaamaan hetkeksi, vain jostain syystä johon en tiennyt vastausta. Laskin pääni alas näyttääkseni kuolleelta. En edes tiedä miksi tein näin, miksi tahdoin säikäyttää muita? Katselin vielä ympärilleni kunnes suljin silmäni ja jäin odottamaan. Makaisin tässä kunnes joku tulisi tutkimaan olinko kuollut. Tahdoin sen hevosen tai ponin järkyttyvän ja juoksevan pakoon henkensä edestä. Jokin minussa piti siitä kun sain toiset järkyttymään. En tiennyt oliko se enää hyvä vai huono mutten voinut tehdä mitään sille, se oli tapani olla minä. Ulkoisesti olin jo kaamea näköinen joten tahdoin olla sitä myös sisältä, en tiennyt miksi, olin palasina.
Kävelin taas hiljalleen pitkin tuota jokea mikä halkaisi tämän saaren ja jakoi nämä kaksi outoa laumaa. Minä en tahtonut kumpaankaan liittyä. Miksi liittyisin? Oli minua yritetty pyytää mukaan mutta olin jatkanut matkaani luoden elottoman tyhjän katseeni heihin. Käänsin suuntaani pikku hiljaa sen rauhaa palvovan lauman puolelle kävelemään. Katselin joitain hevosia kauempana pienillä järvillä, tuuli heilautti harjaani pois silmieni edestä. Oikean puoleinen kavioni koputti sitä samaa vanhaa rytmiä mikä kaikui mielessäni, en saanut sitä pois. Laskin katseeni hevosista ja jatkoin matkaani jonnekin kauemmas. Matkallani loi katseen kahteen leikkivään varsaan. Aukaisin suutani josta paljastuivat halkeilleet ja rumat hampaani, täysin mustat silmäni tuijottivat varsoja. Pian ne ottivatkin jalkansa alleen ja katosivat emojensa luo. Pelätkää ja juoskaa pois, ajattelin hiljaa ja jatkoin taas matkaani.
Kävelin hiljalleen antaen tuulen heiluttaa harjaani, en saanut sitä kuitenkaan paljoa mitään hajua kun veren haju oli syöpynyt sieraimiini puvustani ja silloin emostani. Hattuni heilui myös kevyesti tuulen mukana, muttei lähtenyt lentoon, katsoin taivaalle. Pilvistä ja harmaata, voi olla että alkaisi sataa. Laskin katseeni eteenpäin. Emoni kuva kävi taas mielessäni mikä sai minut pysähtymään, se kirottu melodia soi taas päässäni kovemmin ja kovemmin. Makasin siellä vaunussa, kylmässä vain emoni ruumis seurana. Oli niin pimeää ja pelottavaa. Miksi he tekivät meille niin… Mitä olin tehnyt heille? Olinko ollut huono ja siksi en päässyt enää esittämään ja siksi he yrittivät tappaa minut, olisin mieluummin kuollut kuin niin että emoni kuoli. Pakotin itseni taas liikkeelle, pääni nyökki kevyesti ja katseeni oli keskittynyt vain eteenpäin.
Tunsin pääni kolahtavan johonkin, suuri puu. Laskeuduin sen juurelle makaamaan hetkeksi, vain jostain syystä johon en tiennyt vastausta. Laskin pääni alas näyttääkseni kuolleelta. En edes tiedä miksi tein näin, miksi tahdoin säikäyttää muita? Katselin vielä ympärilleni kunnes suljin silmäni ja jäin odottamaan. Makaisin tässä kunnes joku tulisi tutkimaan olinko kuollut. Tahdoin sen hevosen tai ponin järkyttyvän ja juoksevan pakoon henkensä edestä. Jokin minussa piti siitä kun sain toiset järkyttymään. En tiennyt oliko se enää hyvä vai huono mutten voinut tehdä mitään sille, se oli tapani olla minä. Ulkoisesti olin jo kaamea näköinen joten tahdoin olla sitä myös sisältä, en tiennyt miksi, olin palasina.