|
Post by Thunder on Dec 19, 2016 11:45:56 GMT 1
Rick
Olin päätynyt yhteen niihin elämäni harvoista tappeluista, olin jopa saanut yhden iskun aikaan. Se oli kyllä ennemmin puolustus mutta sai silti vastustajani vähän huojumaan. Minulla oli kova kallo ja käyttäisin sitä edukseni, hampaitani käyttäisin vasta kun vastustajani olisi maassa tai heikommassa kunnossa.
Yritin ärsyttää häntä lisää sanoillani ja hän vain jatkoi haukkumistani. En enää ottanut sitä itseeni, äsken antamani isku oli antanut minulle lisää varmuutta, muttei sentään yli pursuvasti. Yritin hämätä oria että puskisin taas kalloon vaikka tähtäimeni oli kaulassa. Hän kuitenkin väisti juuri ja juuri. Käännyin äkkiä ympäri ja olin valmis ottamaan tai antamaan uuden iskun. Hän kehtasi kerskua vaikka hän oli ainoa josta valui pienesti mutta silti verta. Minä olin täysin ehjä, en ainakaan tuntenut haavoja. Hörähdin vain itsevarmasti, hän tarvitsisi älyä ja voimaa lisää jos tahtoisi minuun todella vakavia haavoja.
Olin juuri käyttämässä tilaisuuteni hyödyksi kun tämä kiusaaja kääntyi Cherryn puoleen mutta juuri kun olin hyökkäämässä, huomasin hänen jähmettymisen ja käännyin itsekin katsomaan. Tunsin kauhun aallon kulkevan lävitseni kun silmäni tajusivat mitä tuossa seisoi, hevonen joka oli selvästi veressä. O-oliko se toisen hevosen vai jonkin suden? Se haisi niin väärältä että melkein jalkani pettivät. Se vain seisoi siinä ja katsoi meitä tyytyväisen näköisenä melkein kuin olisi voinut nauraa. Jos se oli jo saanut tapettua jonkun ja se näyttänyt juuri haavoittuneelta meidän pitäisi tapella silti. Tästä ei kukaan meistä selviäisi yksin tai hengissä jos emme tappelisi. Mutta en voinut liikkua, jokin tuossa hevosessa naulasi minut paikoilleni.
Järkeni sanoi että pakene mutta löysinkin itseni puskemassa tuota hevosta joka oli juuri yrittänyt ottaa Cherrystä kiinni. Se huojahti vain pienesti ja kaduin nopeasti päätöstäni. ”Älä ala tyrkkimään vahvempia!” hevonen sanoi ja otti minua jalasta. Se nosti minut kevyesti ilmaan ja heitti maahan selälleni hyökäten äkkiä kohti iskien kaviollaan mahaani. Tunsin ilkeää viilto kipua, en ehtinyt reagoida hänen iskuun mitenkään. Odotin että saisin edes Cherryltä apua siinä vaiheessa kun tuo otti minua kaulasta. Tunsin nyt vasta miten voimakkaat ja terävät sen hampaat olivat, tämä hevonen ei ollut normaali. Yritin epätoivoisesti potkia sitä pois ja pitää huomion vain minussa.
|
|
|
Post by C on Jan 5, 2017 13:55:20 GMT 1
Cherry
Olin jähmettynyt paikoilleni silkasta pelosta. Olinhan minä tapellut tuollaista vastaan aikaisemmin, mutta silloin kaverini olivat vaarassa. Olin silloinkin ollut peloissani. Ilman Yetoa ja Kíalia tuskin olisin löytäntyt rohkeutta hyökätä. Eihän minusta paljoa hyötyä ollut, mutta olimme sentään voittaneet ne kannibaalit. Astuin pienesti taaksepäin silmät naulittuna tuohon kimoon ja veriseen oriin. Tuo vain virnuili ja katsoi meitä nälkäisenä – taisimme olla seuraava välipala tuolle. En saanut sanaa suustani tai en edes saanut itseäni juoksemaan karkuun.
Ori singahti matkaan kohteenaan minä. Kyyristyin säikähdyksestä kääntäen katseeni pois kannibaali orista. Mitään ei tapahtunut. Raotin silmiäni ja näin kuinka Rick oli hyökännyt vaarallisen orin kimppuun. Kimo ori oli vahva. Ori pilkkasi Rickiä virnuilevalla katseellaan. Nopeasti, kimo ori otti mustan hevosen jalasta kiinni ja heitti orin liian kevyen näköisesti maahan ja potkaisi oria mahaan. ”Rick!”, huudahdin huolestuneena. Jostain tunsin saavani enemmän rohkeutta taas. Kimo hevonen iski hampaansa mustan orin kaulalle. ”E-ei!”, sanahdin ja laukkasin kohti kimoa hevosta. Iskin hampaani lähelle orin silmää. Se sai kannibaalin irrottamaan tiukan otteensa ja askeltamaan pari askelta taaksepäin. Vilkaisin taakseni. Flash oli kadonnut aikoja sitten paikalta. ”O-oletko kunnossa?”, kysyin värisevällä äänellä katsoen Rickiä. Nyt minua taas alkoi pelottaan. ”Pikku kärpänen, minkä tempun teit”, ori sanoi virnuillen ravistaen itseään. ”Odota kiltisti vuoroasi”, se tulee kyllä”. Katsoin kimoa hevosta, jonka silmäkulma vuosi pienesti verta. Olisin tahtonut paeta, mutta en jättäisi Rickiä. Seisoin hänen vierellään liikkumatta. En tiennyt oliko meillä loppujenlopuksi edes mahdollisuutta voittaa taistelussa kokenutta oria.
|
|
|
Post by Thunder on Jan 7, 2017 22:10:07 GMT 1
Rick
En tiedä mikä minussa oli tänään, ensin olin haastanut jonkun tappeluun ja nyt olin hengen vaarallisessa tappelussa. Veren peittämä ori oli ilmestynyt kesken kaiken paikalle ja hetken virnuiltuaan yritti hyökätä Cherryn kimppuun, en sallinut niin käydä vaan tuuppaisin oria jolloin se horjahti vähän ja käski minun olla tyrkkimättä vahvempia. Lopulta olinkin yllättäen ilmassa, sain potkun mahaan ja sitten vielä hampaat kurkkuun. Se nössö varsa ori oli jo lähtenyt, ei hän niin kova lopulta ollutkaan mutta en tiennyt oliko minun päätös järkevämpi, kun nyt haukoin happea ja huidon ilmaa jaloillani. Sen hampaat olivat niin terävät ja se oikeasti tahtoi tappaa minut. No jos kuolisin toivoin että Cherry pakenisi, ainakin olin pelastanut hänet ja voisin kuolla niin että vihdoin autoin jota kuta jolla oli merkitystä minulle. En ollut varma, huusiko Cherry jotain kun sain iskun mahaan, kipu oli vihlova edelleen mutta kuulin hänen paniikin sekaisen ei:n. Aluksi toivon että olisin saanut apua mutta nyt en tahtonut että molemmat kuolisimme. ”Älä tule…” yritin pihistä mutta hampaat painuivat vain tiukemmin kurkkuuni ja päästin tuskan sekaisen inahduksen.
Cherry kuitenkin hyökkäsi orin kimppuun ja puri tätä lähelle silmää. Haukoin happea kun hampaat lähtivät irti kurkustani ja tunsin kuinka verta valui maahan kaulaltani. Orin peruttaessa minulta kysyttiin olinko kunnossa. Nousin ylös ähkäisten. ”Olen…” sanoin vaikken ollut täysin varma. Katsoin oria joka jatkoi leukojensa aukomista. ”Emme selviä molemmat, anna se ottaa minut ja juokse. Äläkä ala kysellä… tämä on ainoa keino koska emme voi voittaa.” kuiskasin. Ori huusi jotain mutta minä en kuullut. Minua heikotti mutta antaisin Cherrylle viimeisen mahdollisuuden juosta. Valmistauduin juuri hyökkäämään oria kohti joka vain nauroi minun yritykselle.
Yllättäen kuitenkin joku hevonen tuli ja otti orin hetken kamppailun jälkeen maahan. Tämä hevonen vaikutti tammalta ja hän oli aika iso kokoinen ja ruskean sävyinen. Ori pisti kovasti vastaan mutta muutaman yhteen oton jälkeen ori makasi maassa kuolleena kurkku auki. Tumma tamma hengitti raskaasti ja kääntyi katsomaan meitä. ”Saisitte olla varovaisempia… Nuo on vaarallisia.” hän sanoi meille tasaten hengitystään. En saanut sanaa suustani, kaikki oli tapahtunut niin nopeasti ja vuosin edelleen verta, oloni heikkeni. Tamma sitten kyseli olimmeko kunnossa ja näytti tuntevan Cherryn. ”No sain ainakin kaulalleni haavan…” sanoin hiljaa. Tamma lähestyi minua ja katsoi kaulaani todeten että minut pitäisi saada hoitajalle, nyökkäsin varovasti.
Thunder
Kävelin vain ympäriinsä aluetta, minulla ei ollut erityistä päämäärää tai mitään minne mennä. Halusin vain kävellä koska en viihtynyt paikoillani ja minulla ei ollut muutakaan tekemistä. Tämä alue oli yllättävän rauhallinen ja hiljainen. Koko päivän oli ollut hiljaista ja mitään erikoista ei edes ollut tapahtunut. Hoitajat vain valittivat että minun pitäisi pysyä paikoillani ja antaa itselleni aikaa parantua mutta aina lähdin pois kun he eivät katsoneet, olivat he kerran puuttuneet minua harjasta ja olin silloin tosiaan joutunut jäämään paikoilleni mutta lähdin heti kun heidän katse vältti. En jaksanut vain istua, minulla olisi siihen aikaa ikä loppuna. Vielä kun minussa pihisi henki ja vähän edes jotain energiaa kävellä niin kävelin. Tappeluunkin minusta vielä oli ihan kevyesti.
Kuulin pian lähistöltä jotain meteliä ja kiristin tahtiani. Pian näin sen kana lauman kukon juoksevan jonnekin hyvää tahtia, eikä hän katsonut taakseen. Kiinnostuin ja kiristin tahtiani lisää kunnes näin Cherryn, jonkun mustan orin ja vereen peitetyn isomman orin. Arvioin tilanteen heidän ilmeistään ja tunnelmasta mikä ilmassa leijui joten otin juoksuksi vaikka miten sattui. Juuri kun näytti siltä että musta ori olisi hyökännyt tuon isomman orin kimppuun ja puraisin tätä kylkeen ja työnsin sivuun painollani. Hän tosiaan yllättyi vaikka ehti huomata kyllä minut. ”Äläs käy päälle ämmä.” ori sanoi ja yritti saada minut maahan. Hetken aikaa tilanne vaihteli toisten puremisesta ja vääntämisestä siihen että ori makasi maassa. ”Älä kutsu minua ämmäksi!” sanoin samalla kun yritin vääntää äkkiä tämän orin kurkun auki. Vielä se sai minut irti mutta taas hetken kamppailun jälkeen orilla alkoi olla enemmän mielessä pako kuin tappelu. Silloin se teki virheen, minä en päästäisi yhtään kannibaalia karkuun vaikka mikä olisi. Lopulta sen orin kurkku rusahti ja verta purskahti ulos ja se päästi viimeisen huudon kunnes lysähti liikkumattomaksi. Hengitin hyvin raskaasti, olin pitkästä aikaa saanut kunnolla tapella ja se tuntui hyvältä. Nostin katseeni lopulta Cherryyn ja tähän oriin. ”Saisitte olla varovaisempia… Nuo on vaarallisia. ”sanoin. Katselin heitä molempia, vain tämä ori näytti haavoittuneelta. ”Ei kai sattunut pahasti ja olethan sinä ainakin kunnossa Cherry?” kysyin ensin orilta ja sitten Cherryltä. Kävelin lähemmäs katsomaan oria jonka kaulassa oli aika syvä haava. ”Sinut pitää saada hoitajalle.” totesin. Katsoin vielä taakseni tuohon kuolleeseen kannibaaliin. Vai että parantele itseäsi? Siinä oli todistetta, etten minä tarvinnut parantelua.
|
|
|
Post by C on May 29, 2017 11:16:24 GMT 1
Cherry
En voinut vain seisoa ja katsoa kun joku verenhimoinen hevonen aikoisi raadella ystäväni. Vaikka olin pieni ja hoikka tamma päätin silti puolustaa laumalaistamme. Hyökkäsin kimoa oria kohti ja iskin kiinni lähelle kannibaalin silmää. Se oli uhkarohkea veto, mutta se oli hyödyllinen sellainen. Ori päästi irti ja peruutti muutaman askeleen taaksepäin. Peräännyin itsekin hieman kauemmaksi, mutta olin kuitenkin lähellä Rickiä. Huokaisin pienesti helpotuksesta. Huomasin kyllä, että musta ori vuosi verta kaulalta. Se tarvitsisi parantajan hoitoa… mitä pikemmin sen parempi. ”Mitä? En varmana pakene!”, tuhahdin orille luimistellen. Käytökseni oli kyllä aika tyhmänrohkeaa, mutta en tahtoisi kuulla kuinka Rick oli kuollut puolustaessaan minua. Ihan tyhmää… Kyllä minäkin osasin jotain. Se että satuin olemaan johtajantytär ei tarkoittanut ettenkö osaisi taistella. Totta puhuen… en osannutkaan, mutta en tahtonut olla mikään heikko pelastettava tamma. Hätkähdin kun kimo ori valmistautui uuteen hyökkäykseen.
Taistelu kuitenkin sai yllättävän käänteen. Ruskea hevonen ehti juuri iskeä hampaansa kimon orin kylkeen saaden orin horjumaan sivummalle. Yllättynyt ori kirvasi ruskealle tammalle ja kävi kiinni tammaan. Katsoin taistelua höristäen korviani. Tamma oli jotenkin tuttu… Thunder? Olin iloinen nähdessäni hänet, mutta asia toisinaan huolestutti kun tajusin Thunderin olevan tuossa vaarallisessa taistelussa. Mutta jos yrittäisin auttaa jäisin todennäköisesti vain kavioiden alle. Katsoin siis jännittyneenä tilannetta. Thunder kuitenkin antoi kohtalokkaan iskun repäisten kimon orin kurukun auki. Kimo ori hirnahti tuskissaan kauhistunut ilme kasvoillaan. Säpsähdin ja peräännyin kyyristyen muutaman askeleen kauemmaksi. Totuinkohan koskaan näkemään kun muut kuolivat väkivaltaisilla keinoilla? Tätä hulluutta kuitenkin jatkuisi niin kauan kuin setäni oli elossa… ja nämä kannibaalit. Lopulta kimo kannibaali päästi viimeisen hengähdyksen ja jäi liikkumattomana paikalleen veren yhä valuen tehden lammikkoa nurmelle.
Thunder oli selkeästi väsynyt äskeisestä taistelusta tamman hengittäessä raskaasti. Tamma saarnasi meille hieman kuinka vaarallista tämä olikaan. Katsoin nöyristellen ruskeaa tammaa. Hän oli oikeassa, mutta en tiennyt mitä olisimme voineet tehdä toisin tuossa tilanteessa. Nyökkäsin Thunderille vastaukseksi. "Entä sinä?", kysyin tammalta huolestuneena. Mutta hei… eikö Thunderin pitänyt olla lepäämässä hoitajien lähettyvillä? Olin huolissani tammasta, mutta hän vaikutti olevan voimissaan ja muutenkin kunnossa. Rick taasen vuosi verta kaulasta, mikä oli paha paikka. ”No mitä oikein odotamme? Mennään”, sanoin molemmille käsekvään sävyyn ottaen muutaman laukka-askeleen kohti laumaa ja käännyin katsomaan kaksikkoa. Tahdoin varmistaa, että molemmat olivat voimissaan seuraamaan minua. Mitä nopeammin pääsisimme parantajien luokse sen parempi.
|
|
|
Post by Thunder on Oct 13, 2018 22:41:07 GMT 1
Rick
Minä en ollut enää kovin tajuissani, tiesin vain että olin ollut tappelussa ja Cherry oli pelastanut minut tuon ruskean tamman kanssa. Huojuin paikallani, kaulani vuosi nopeasti ja mahani ei tehnyt sen paremmin. Halusin sulkea silmäni ja vain olla siinä. Minulla oli kylmä, kaikki oli puuroista. Minä vain nyökkäsin kun kuulin ääniä ja toivoin että minä jaksaisin vielä kävellä eteenpäin. Minun korvissani soi vielä vain kaikki mitä tappelussa oli käynyt, kun olin melkein kuollut ja valmis uhraamaan itseni Cherryn vuoksi. Hän oli ainoa ystävällinen minua kohtaan jos tätä toista tammaa ei laskettu vaikka tamma näytti olevan enemmän huolissaan Cherrystä. Se oli hyvä, hänestäkin piti huolehtia. Minä pärjäisin, ponnistelisin.
Kävelin eteenpäin, ainakin uskoin niin. En kuullut oikein mitään ja näköni yritti sumeta. Yllättäen tunsin kun maa katosi jalkojeni alta ja kaaduin alas voimalla. En tuntenut mitään, oli hiljaista. Minulla oli vain todella kylmä ja korvissani jylisi. Yritin haukkoa happea, kuin tukehtuisin taas mutta henkeni ei kulkenut. Minua alkoi pelottaa, potkin kavioillani tai ainakin minusta tuntui siltä. En tiennyt mitä tapahtui. Olinko minä kuolemassa? Kuolenko minä? Juuri kun sain ystävän itselleni niin menettäisin henkeni. Olinpa heikko sitten ja surkea. Kehoni meni veltoksi. Kaikki sammui, kuulin vain jylinää, ehkä jotain puhetta. Joku huusi korvaani.
Thunder
Päivä sai käänteen kun pelastin varsa kaksikon kannibaalilta, kyllä se oli yrittänyt nirhata minut mutten ollut niin huono taistelija että antaisin sellaisen päästä niskan päälle. Minä olin päihittänyt sen hetken kamppailun jälkeen ja varsinkin hevonen alkoi suunnitella pakoa enemmän hän risti kohtalonsa. Hän ei tajunnut tapella niin paljon kuin paeta. Sen takia hän makasi kuolleena maassa. Mutta nuhtelun jälkeen Cherry toi myös hyvän pointin, tuo ori kuolisi kohta myös. ”Mennään.” sanoin ja lähdin liikkeelle. ”Ja minä voin kyllä oikein hyvin kultaseni, ei hätää. Olen lujaa tekoa” sanoin Cherrylle ja puskin tätä nopeasti. Olin iloinen että hän oli turvassa, tuolla olisi voinut käydä mitä vain. Olisin niin murtunut jos Cherry olisi kuollut. En antaisi sen tapahtua, en millään. Suojelisin varsaa hengelläni viimeiseen asti. Vaikka kuolisin niin minähän nousisin vaikka haudasta pelastamaan hänet. Hän ei menehtyisi jos voisin siihen vaikuttaa.
Käännyin lopulta kuitenkin tuon orin puoleen ja huomasin tämän huonon kunnon. ”Hei, jaksatko sinä poju?” kysyin ja sillä hetkellä ori lysähti maahan. Perk*le, hän oli menettänyt liikaa verta selvitäkseen. Käännyin äkkiä takaisin mustan puoleen. ”Hei! Älä nyt sulje silmiäsi! Kuulitko!” yritin saada orin pysymään tajuissaan. ”Hän kuolee kohta jos jotain ei tehdä..” sanoin Cherrylle ja katsoin tätä ja yritin keksiä ratkaisua. ”Sinä juokset hakemaan parantajat.. minä kannan pojan niin kauas kuin voin ja hän kestää. Se on ainoa toivomme. ” sanoin. Emme voisi muuta, hän ei selviäisi jos jäisimme tähän mutta hän voisi kuolla muutenkin vaikka ehtisimme parantajien luo. Ori oli aika varmasti mennyttä.
|
|