|
Post by C on Dec 20, 2015 21:35:02 GMT 1
//kis kis Thunder ja Rick// *Jatkoa tarinalleni 'Vastaus kysymykseen'* CherryIsä oli jättänyt minut ja Moonyn parantajien luokse. Siro, pienehkö kimo tamma puhdisti kaulalla olevan haavani vedessä kastetulla yrttilehdellä. Haavaa kirveli paljon, mutta koetin olla inahtamatta kivusta. Tamma sai hommansa tehtyä ja jäi katsomaan minua epäröivän näköisenä. "Tiedätkö, sinussa ei haise ne Telantesin hevoset... vaan jokin muu. Jokin todella väärä haju. Mitä oikeasti tapahtui sinulle, Cherry?" Tamma kysyi. "Eikö ne juuri ole niitä väärän hajuisia?" tuhahdin ja käänsin katseeni pois tammasta. Kaikki Telantesin hevoset saisi vain kadota.. kaikki paitsi Zethor. Katsoin taivasta kohti. Kuinkahan hän mahtoi voida? Uskoin hänen olevan kunnossa. Olihan hän moninpuolin vahva ori. Yllättäen minua alkoi vaivaamaan aikaisempi tylyiteni häntä kohtaa. Kimo tamma silmäili minua hiljaa. "Tuo on uuden lauman haju, Cherry." Tamma sanoi ja asteli muiden parantajien luokse. Tuota tammaa ei niin vain puijattu ilmeisesti. Mutta en tahtonut kertoa tapaamisestani sen uuden lauman hevosten kanssa jotka... söivät hevosia. Tunsin kylmät väreet kulkevan selkääni pitkin kun ajattelin niitä hevosia. Aloin jostain syystä ajattelemaan Sonyaa kun ne sudet söivät hänen elotonta ruumista. Mutta yllättäen sudet muuttuivat hevosiksi. Aloin voimaan erittäin pahoin ja tuntui että voisin yrjötä hetkenä minä hyvänsä. Hengitykseni muuttui raskaaksi. Kimo tamma kuuli minulla olevan jokin hullusti ja ravasi nopeasti luokseni. "Cherry onko kaikki hyvin?" Kimo kyseli huolestuneena. Katsoin tammaa luimistellen ja ravasin pois tämän luota. Onnekseni hän ei seurannut minua. Suuntasin laumaa kohti ajatellen Kíalia ja Yetoa. Kíal oli luvannut pitää Yetosta hyvää huolta, mutta silti tahdoin nähdä että molemmat olivat kunnossa omin silmin. Vielä josksu näkisin heidät. Aivan varmasti. Ravasin ripeään tahtiin tamma ja varsa porukan lävitse. Kaksi noin viikoin ikäistä varsaa telmi ohiteni riemuissaan. Tähyilin ympärilleni ja huomasin isäni juttelemassa hänen kenraalinsa, Rayanin kanssa. Pysähdyin hetkeksi katsomaan heitä. He todennäköisesti keskustelivat siitä uudesta laumasta. Kuinka he saisivat uhan mahdollisimman nopeasti hoidettua pois ilman sen suurempia vahinkoja laumallemme. Miksei asiat voinut olla hyvin niinkuin silloin kun Sonya oli ollut elossa? Huokaisin hiljaa sulkien silmäni. Tuuli alkoi puhaltamaan pehmeästi saaden harjani ja häntäni liikkumaan kevyesti sen mukana.
|
|
|
Post by Thunder on Dec 27, 2015 19:27:57 GMT 1
Rick
Kävelin taas turpa maata kohti, seurasin leppäkerttua joka kiipeili heinän kortta pitkin. Pian kuitenkin harmikseni se lähti lentämään kun tuli vähän kovempi tuulenpuuska. ”Hei hei pikkuinen.” sanoin katsoen kun se katosi nopeasti näkökentästäni. Nousin ylös ja ravistin likaa pois turkistani. Lähdin liikkeelle pienillä pomppivilla ja keinuvilla askelilla.
Olin hyvällä tuulella, olin saanut olla rauhassa eikä kukaan ollut kiusannut minua. Ajatuksissani pompahtelin lähimmän järven rannalle ja huomasin kun aikuinen tamma naurahti lempeästi ja katsoi minua hymyillen, toinen katsoi halveksuen mutta toinen sanoi jotain tälle lempeän näköisesti, tämä vain pyöräytti päätään ja jatkoi syömistä. Laskin korviani ja kävelin pienin askelin juomaan ja vilkuilin ympärilleni vähän. Pari kulauksen jälkeen katsoin värähtelevää vedenpintaa ja turvastani tippuvia vesi tippoja, yksi tippa valuikin sieraimeeni mikä sai minut pärskähtämään ja vesi roiskahti suoraan kasvoilleni. Peräännyin pari askelta ja ravistelin päätäni. Kuulin naurua mikä sai minut nolostumaan.
Lähdin nopeasti jatkamaan matkaani, en halunnut jäädä tähän muiden katseltavaksi pidemmäksi aikaa. Kun olin päässyt tarpeeksi kauas jatkoin keinuvia askeleitani tyytyväisenä. Huomasin pari syötävän näköistä kukkasta, nuuhkaisin niitä ja haukkasin suuhuni. Jatkoin matkaani tarkkaillen ympäristöäni. Minneköhän kävelisin tänään? Mietiskelin itsekseni. Voisin käydä Primsillä tai kirsikkapuilla, voisin toki käydä myös molemmilla. Pysähdyin hetkeksi kun kuulin rasahduksen takaani, käänsin pääni äkkiä ja nielaisin kukkien lopun alas. Ei mitään, onneksi. Jos joku hyökkäisi kimppuuni, olisin mennyttä, olen aika heikko ainakin omasta mielestäni tai ainakin muihin verrattuna. Jotkut sanoivat että olin aika vahva, omasta mielestäni olin vain nopea. Juoksisin siis pakoon ja jos joku saisi minut kiinni, niin sitten luovuttaisin. No en nyt ollut uhattuna joten ei hätää, vielä. Jatkoi hiljalleen matkaani edelleen pienillä keinuvilla askelilla.
Pian huomasin kuitenkin toisen hevosen, pysähdyin katsomaan häntä. Hän seisoi silmät kiinni ja tuuli heilutti hiljaa hänen harjaa ja häntää. Hetken vain seistyäni siinä paikoillaan aloin pohtimaan pitäisikö minun lähestyä häntä. No mitä menetettävää minulla olisi, ehkä hän olisi yhtä mukava kuin se tamma siellä kirsikkapuilla. Kipitin varovasti hänen luokseen. Toivottavasti en häirinnyt häntä. ”Hei.” sanoin ensin vähän reippaasti. ”Anteeksi jos häiritsen… Mitä sinä teet täällä?” pahoittelin arasti pyyhkäisten maata kaviollani ja katsoen sivulleni mutta kysyin sitten vähän innokkaammin. ”Mikä on nimesi?” kysyin sitten.
|
|
|
Post by C on Dec 28, 2015 14:04:18 GMT 1
Cherry
Olin täysin omissa maailmoissani. Ajattelin rakasta Sonyaani, tammaa joka piti minusta aina huolen. Näin hänet kullankeltaisella niityllä ravaamassa auringonsäteiden osuessa hänen kultaiseen harjaansa. Pian hän käänsi katseensa minuun päin hämmentyneen näköisenä. Hämmennys muuttui pian siihen kauniiseen hymyyn minkä hän aina oli luonut minulle ja kävely luokseni. Katsoin häntä sydän kiivaasti pumpaten. Hän näytti niin.. elävältä. Kuin olisi oikeasti ollut siinä. "Hei", Sonya sanoi lempeällä äänellään. "Mitä sinä täällä teet..?" Ääni kuului haikeammin, eikä enään Sonyan äänellä. Avasin silmäni kun tajusin jonkin tai jonkun olevan luonani. Hypähdin taaksepäin pienessä paniikissa nähtyäni mustan orin edessäni. Luulin sen olevan joku niistä kannibaaleista, mutta orissa oli laumallemme ominainen haju, mikä syrjäytti ajatuksen nopeasti pois. Ravistelin hieman itseäni ja nostin pääni pienesti ylös pärskähtäen, ikään kuin mitään ei olisi äsken tapahtunut. Noloa säikähtää toista hevosta tuolla tavoin.
"Olen Cherry " Esittäydyin jokseenkin reippaan kuuloisena. "Ei, et häirinnyt minua. Ja tuota... umm...",käänsin katseeni kavioihin. Oli totta, ettei ori minua ollut häirinnyt. Oli vain hyvä että heräsin haaveistani. Oli totuttava siihen ettei menneeseen ollut paluuta. Ja miten selittäisin mitä tein tässä? Ajattelin juuri kuollutta tammaa joka piti minusta huolen? Heilautin häntääni hieman hermostuneena ja katsoin uudestaan oria. "Entä kuka sinä olet? Taidat olla uusi isäni laumassa?", päädyin kysymään. Kadutti kyllä, että ilmoitin näin äkkiseltään olevani laumanjohtajan tytär.
|
|
|
Post by Thunder on Dec 28, 2015 17:33:49 GMT 1
Rick
Oli ollut ihan rauhaisa päivä, olin tyytyväisellä ja iloisella päällä vaikka minulle naurettiin vähän kun kävin juomassa hyppelevin askelin. Olihan tuota myös tullut pohdiskeltua mitä kävisi jos joku kävisi kimppuuni, olin kuitenkin huomannut toisen hevosen ja päättänyt hetken seisoskelun ja mietinnän jälkeen lähestyä tätä. Tervehdin ystävällisesti, pahoittelin häiriötä ja kysyin mitä hän teki täällä. Tamma säpsähti ja pompahti taaksepäin, laskin päätäni ja korviani sekä peräännyin parilla askeleella. Eihän minun ollut tarkoitus säikäyttää häntä vaikka hän nopeasti tajusikin minut ja käyttäytyi kuin mitään ei olisi tapahtunut, olinkohan tehnyt väärin kun olin häirinnyt häntä. Kysyin kuitenkin siitä huolimatta hänen nimeä.
Pian sainkin vastauksen että hän oli Cherry, nätti nimi. Ja se kun hän alkoi puhua, sai minut piristymään, nostin korviani ja ryhdistäydyin. Hän sanoi, etten muka ollut häirinnyt häntä, mutta senhän minä olin juuri tehnyt, se harmitti minua mutta myöhäistä perua. Hän käänsi sitten katseensa kavioihinsa, olikohan hänellä jokin murhe kannettavana. Hän heilautti häntäänsä vähän hermostuneen oloisena ja katsoi taas minua. Hän ei vastannutkaan että mitä oli tehnyt vaan kysyi kuka minä olin ja että taisin olla uusi hänen isänsä laumassa.
Heilautin korviani vähän mietteliäänä ja kuunnellen ympäristöä samalla. ”Olen Rick tai Daner, sano miksi tahdot. Ja kyllä olen.” vastasin sitten. Mutta olin siis lauman johtajan tyttären seurassa, jähmetyin paikoilleni hetkeksi tajuttuani sen. Nyt pitäisi käyttäytyä kunnolla, olinhan sentään niin korkea tasoisen hevosen seurassa. Se sai minut vähän vaisuksi ja pyyhkäisin maata taas kaviollani. ”Olen pahoillani kun häiritsin, jos tahdot minä voin kyllä perääntyä ja jättää teidät taas rauhaan.” sanoin varovasti. En päässyt yli tai ympäri siitä että olin häirinnyt häntä ja vielä säikäyttänyt. Ja nyt kun puhuttiin perääntymisestä, minun teki tosiaan mieli jatkaa alkuperäisen suunnitelmani mukaan matkaa, haluaisikohan Cherry tulla mukaani? ”Olin matkalla kirsikka puille, ajattelin haluaisitko tulla mukaani? On mukavampaa kulkea kahdestaan, kuin yksin vaikka harvoin minulla on seuraa kun kävelen pitkin tätä saarta.” sanoin vähän pirteästi. Tahdoin kyllä juttuseuraa pitkästä aikaa. Voisimme tutustua ja minä saisin tehtyä tavanomaisen lenkkini vielä päälle.
|
|
|
Post by C on Dec 31, 2015 18:43:35 GMT 1
Cherry
Musta ori näytti perääntyvän luotani laskien päätään pienesti alas sen seurauksen kun olin säikähtänyt tätä. Yritin sitten parhaani mukaan näyttää hevoselle, ettei ollut aiheuttanut minkäänlaista harmia tehdessään niin. Nostin päätäni ylös pärskähtäen ikään kuin äskeistä ei olisi edes tapahtunut. Orilla esitti minulle kysymyksiä, mutta päätin vain vastata yhteen niistä. Mitäpä minä tuntemattomille alkaisin selittelemään mitä olin juuri täällä tehnyt. Esittelin siis itseni ja kysyin sitten mustan hevosen nimeä. Ori näytti näytti piristyvän jutustelusta ryhdistäen itseään. Minua suurempi hevonen liikutteli korviaan mietteliään oloisena. Katsoin tätä päätä pienesti kallistaen, kunnes lopulta hän kertoi olevansa Rick. Tai voisin kutusa häntä myös Daneriksi. Sain myös selville, että hevonen oli laumalaisemme.
"Hauska tutustua, Rick", sanoin orille nyökäten pienesti. "Ja tervetuloa laumaan", sanahdin mahdollisimman neutraaliin sävyyn. Itse kun en oikein viihtynyt isän laumassa. Tahdoin olla jotenkin hyödyksi, mutta tuntui siltä ettei isäni tahtonut minun osallistuvan minkäänlaiseen sotaan. Mutta toisaalta tahdoin myös seikkailla, enkä olla yhdellä pienellä alueella. Laumattomana se olisi onnistunut, mutta oli mahdotonta minun yllättäen poistua laumasta. Olinhan johtajan tytär ja laumattomana olisin helppo saalis Conanin laumalaisille. Katsoin Deanerin suuntaan huomaten tämän olevan jokseenkin hermostunut. Ori pahoitteli uudemman kerran ja ehdottikin että, voisi kyllä häipyä. Minä ja suuri suuni. Tottakai minun piti möläyttää olevani johtajan jälkeläinen.
"Et sinä häirinnyt", sanoin mutristaen suutani ja katsoen orin perääntymistä. "Tuota.. koeta unohtaa että olen laumanjohtajan tytär, okei?", sanoin katsoen Rickiä. En pitänyt siitä miten moni suhtautui minuun vain siksi, että olin joitain laumalaisia korkeammassa asemassa. Joten toivoin, että Rick vain unohtaisi asemani ja käyttäytyisi samanlailla kuin muiden hevosten seurassa. Onneksi ori uskaltautui kysymään minua mukaansa kirsikkapuille. "Tottakai tulen mukaasi", sanoin hymyillen Rickille. Käännyin vielä katsomaan isääni kohti joka vieläkin puhui Ryanin kanssa, mutta nyt heidän seuranaan oli Flash. Eikä aikaakaan kun Flashin isä, Ryan, näytti käskyttävän poikansa pois. Flash vaikutti suuntaavan minua ja Rickiä kohti. "Eh... tule, mennään", sanoin uudelle tuttavuudelleni hieman hermostuneena oloisena ja lähdin ravaamaan kirsikkapuita kohti.
|
|
|
Post by Thunder on Jan 1, 2016 17:35:33 GMT 1
Rick
Peräännyin vähän kun olin säikäyttänyt tämän hevosen. Kysyin kuitenkin sitten hänen nimeä ja sainkin hetken päästä vastauksen että hän oli Cherry. Hän kysyi sitten minun nimeä ja olinko uusi hänen isänsä laumassa. Vastasin että olin Rick mutta minua sai kutsua Daneriksi tai miksi tahtoi. Ja että olin uusi laumassa. Hän vastasi että oli hauska tutustua. ”Samoin.” sanoin pienesti hymyillen. Hän toivotti minut myös tervetulleeksi laumaan johon vastasin heilauttamalla kevyesti päätäni. Mutta sitten ajattelin sitä että olin laumanjohtajan tyttären seurassa, niin korkeatasoinen hevonen ja ihan pohjasakan tulokas. Pahoittelin vielä uudestaan sitä kun olin häirinnyt ja sanoin että voisin perääntyä ja jättää hänet rauhaan.
Cherry kuitenkin sanoi, etten häirinnyt, no nyt hän valehteli. Hän kysyi sitten voisinko koettaa unohtaa että hän on laumanjohtajan tytär. Laskin pääni ja katsoin maata ja välistä Cherryä. Hän tahtoi siis minun käyttäytyvän kuin hän olisi normi hevonen. Ryhdistäydyin sitten vähän. ”Hyvä on, jos kerta tahdot niin.” sanoin. Ajattelin sitten perääntymiseni takia että tahdoin edelleen käydä kävelyllä minne olin suunnitellutkin meneväni. Päätin sitten kysyä Cherryä mukaani kirsikka puille seurakseni. Harvoin kun kenenkään kanssa kuljeskelin. Hän sanoi tulevansa mukaani. Hymyilin ja käänsin turpani niitä kohti. Katsoin sinne minne Cherry katsoi, näin vain laumanjohtajan ja jonkun toisen hevosen sekä sen inhottavan orin.
Kun huomasin sen orin suuntaavaan meitä kohti, katsoin Cherryä vähän korviani laskien. Onneksi hän sanoikin että menisimme ja lähti ravaamaan kirsikka puita kohti. ”Mennään vain, en tahdo enää kohdata tuota oria…” sanoin ja lähdin ravaamaan hänen peräänsä. Tuntuipas hyvältä verrytellä vähän. Juoksin niin kovaa kuin jaloistani lähti ja päästin pienen iloisen hirnahduksen. En tiedä, jostain syystä olin tänään kaikesta huolimatta iloisella tuulella. Jarrutin sitten kirsikka puilla ja katselin ympärilleni. Kaikki lehdet olivat melkein tippuneet mutta silti siellä oli kaunista. ”Tykkään olla täällä. Joskus makailen täällä ja vain olen.” sanoin hymyillen ja katsoin Cherryä. Katsoin kyllä myös peräämme, entä jos se ori oli saanut idean seurata meitä? ”Tiedät varmaankin kuka se ori on joka tuli perässämme? Hän pilkkasi minua tässä joku aika sitten, vaikkei se ole kovin uutta.” sanoin sitten katsoen taas taaksemme.
|
|
|
Post by C on Jan 3, 2016 12:00:27 GMT 1
Cherry
Olin pyytänyt Rickiä unohtamaan että olin johtajan tytär. Musta ori ryhdistäytyi hieman, luvaten kohdella minua kuin muitakin. En tahtonut tulla kohdelluksi hyvin pelkän aseman perusteella . Rick kysyi minulta tahtoisinko tulla hänen seurakseen kirsikkapuille. Vastasin myöntävästi. Eipä minulla ollut muutakaan tekemistä. Vilkaisin vielä isääni ja hänen upseeriaan, mutta tällä kertaa heidän seurassaan oli Ryanin poika. Nähtyäni Flashin, kehotin Rickiä seuraamaan minua toivoen ettei se kiusankappale ollut lähtenyt seuraamaan meitä. Suuntasimme kirsikkauita kohti. Kevyt tuuli leikki mustalla, lainehtivalla harjalla minun ravatessa ripeään tahtiin. Nostin päätäni kevyesti ylös ja vedin sieraimiini raitista ilmaa. Pian ohitseni viiletti Rick suurilla laukka askelilla iloisesti hirnahtaen. Pyöräytin silmiäni hymyillen jatkaen arvokkaan näköistä raviani. Minussa taisi olla jonkinverran tätä ylvästä käytöstä. Katselin ympärilleni jottei muita laumalaisia näkyisi ja nostin ravini laukkaan iloisesti pärskähtäen. Pari kertaa sitä tuli pukiteltua silkasta ilosta. Vaikka olin vastikää menettänyt itselleni rakkaan hevosen, pystyin silti olemaan iloinen. Ehkä siksi koska mielessäni oli kosto. Kostaisin Conanille kaiken mitä hän oli tehnyt.
Rick saapui ensimmäisenä kirsikkapuille ja jarrutti niiden eteen. Olin vaihtanut laukkani taas siihen ylvähköön raviin, astellen mustan orin vierelle. Katsoin miltein lehdistä paljaita puita. Kirsikkapuiden kaunein aika oli ohitse. Kukkiminen. Vaikka olihan ne nytkin kauniit. Varsinkin maa niiden alla. Se oli miltein täynnä vaaleanpunaisia kukkien terälehtiä. Näky oli kieltämättä upea. Seuralaiseni ilmoitti pitävänsä tästä paikasta ja usein hän täällä vietti aikaansakin. Katsahdin mustaa oria. "Miksi et ole lauman luona? Siellä olisi turvallisempaa muiden kanssa kuin täällä yksin", kysyin kallistaen päätäni. Myönnettäköön, olin itsekin usein poissa lauman luota uteliaisuuteni vuoksi. Olin oikea kiusankappale isälle kun rikoin hänen sääntöjään vaikka tiesin, että voisin joutua vaaraan kiitos tottelemattomuuteni. Rick katsahti taakseen ja kysyi tiesinkö sen orin joka seurasi meitä vasta. Hän kertoi Flashin jopa kiusanneen häntä täällä aikaisemmin, eikä se ollut orille mitenkään uusi asia. Katsoin hetken mustaa hevosta jokseenkin säälien. "Joo, tiedänhän minä sen idiootin. Helvetti, se ei osaa tehdä muuta kuin pilkata muita" Tuhahdin vihaiseen sävyyn katsoen taakseni. Se mitä näin todella sai minut vihaiselle tuulelle. Pienellä kummulla seisoi Flash virnuille. Suuntasin oria kohti korvat luimussa. "Mitä helvettiä sinä seuraat?!", hirnahdin vihaiseen sävyyn. "Tahdoin tietää, mihin lutka tälläkertaa menee taas uuden orin kanssa", Flash sanoi edelleen virnuillen. "Mitä se sinulle kuuluu?", sanoin tylysti oranssinruskealle orille silmäillen tätä. "Missä pieni kanalaumasi on?" , kysyin pilkaavaan sävyyn. "Mitä se sinulle kuuluu?" Ori toisti samaan tylyyn sävyyn kuin minä, samalla lähestyen meitä. "Ai jai, jos isukkisi saisi tietää niistä kaikista oreista joiden kanssa olet ollut", Flash asteli vierelleni. Katsoin häntä edelleen korvat luimussa. Idiootti ei ymmärtänyt, että vastakkaisen sukupuolen kanssa pystyi olemaan myös ystävät. "Mutta asia on korjattavissa, muru", ori sanoi flirttailevaan sävyyn, näykkäten hellästi korvaani. "Älä koske minuun, saatanan saasta!", vihoissani puraisin orin lapaa ja hypähdin poispäin hänestä, pitäen katseeni Flashissä korvat luimussa. "Vitun ämmä!", ori hirnahti vihaisesti suunnaten minua kohti, valmiina kostamaan tempaukseni.
|
|
|
Post by Thunder on Jan 3, 2016 14:06:22 GMT 1
Rick
Lähdimme sitten kohti kirsikkapuita ja toivoin ettei se ilkeä ori seuraisi, Cherry näytti ravaavan eteenpäin ylvään näköisillä askelilla. Minä en välittänyt siitä miltä näytin tai olinko ylväs, pyyhkäisin täyttä vauhtia hänen ohitse pitkin askelin hirnahtaen iloisesti. Vilkaisin nopeasti taakseni, virnistin vähän kun huomasin Cherrynkin nostavan vauhtiaan iloisesti pärskähtäen. Kuka muka voisi vastustaa pientä irti ottoa? Jarrutin sitten juuri ennen kirsikka puita ja jäin odottamaan Cherryä joka oli taas hiljentänyt niihin ylväisiin askeliin. Naurahdin vähän mutten sanonut mitään vaan kävelin vähän pidemmälle puiden luo ja kerroin että vietin usein aikaani täällä. Cherry sitten kysyi, miksen ollut lauman kanssa, siellä olisi turvallisempaa kuin täällä yksin. Katsoin kauniin vaaleanpunaista mattoa kavioideni alla. ”En tahdo olla siellä…” sanoin vähän vaisusti. Kaikki vain löysivät jotain pilkattavaa tai toruttavaa minusta, ainakin minusta se siltä tuntui, vaikka olin nyt tavannut joitakin jotka eivät tahtoneet olla ilkeitä minulle. Mutta tuntui joskus että kaikki olivat minua vastaan ja tahtoivat minun katoavan.
Kysyin sitten taakseni vilkaisten että Cherry varmaan tiesi sen orin joka tuli perässämme ja kerroin että se ori oli pilkannut minua. Muistelin taas sitä, olin vasta tullut saarelle ja laumaan joten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tutustua, ori tammoineen oli haukkunut minua ja nauranut minulle, hyvä ensivaikutelma laumasta. Cherry sitten sanoi tietävänsä tämän orin, hän taisi olla tavoiltaan sellainen kiusankappale, ainakin Cherryn sanojen mukaan. Huomasin sitten itsekin että meitä oli seurattu kun Cherry käveli tämän orin luokse äkäisen oloisena. Minä kävelin vähän matkaa hänen perässään, laskin vain kuitenkin korviani ja katsoin varovasti tätä oria ja uutta ystävääni. Kuuntelin kun he riitelivät, enkä puuttunut siihen mitenkään. Hän ei nyt oikein tainnut tietää että ori ja tamma pystyivät olemaan vain ystäviä, outoa.
Katsoin sitten vähän hämmentyneenä kun ori lähestyi Cherryä ja yritti kaiketi flirttailla tälle. Cherry ei selvästikään pitänyt siitä vaan puraisi oria lapaan ja hypähti taaksepäin. Ori aikoi kaiketi kostaa tämän. Vaikka tuntui, etten voisi liikkua tästä ja jalkani olivat jähmettyneet paikoilleen, pian huomasinkin että minä olin juossut heidän väliin, en siis voinut kuin ottaa orin iskun vastaan. Hän puraisi minua ja minä vain irvistin vähän, en ole tottunut tappelemaan. Ori perääntyi vähän huomatessaan, ettei ollut iskenytkään Cherryä. Olin elossa joten kaikki taisi olla hyvin, ryhdistäydyin vähän ja nostin korvani pienestä kivusta huolimatta. Ori näytti kylläkin aika itse varmalta ja aikoi ilmeisesti sitten listiä minut. Hän lähti taas tulemaan reipasta vauhtia minua kohti, ennen kuin hän ehti juuri iskeä, juoksinkin hänen taakseen ja otin tätä hampaillani hännästä kiinni. Vetäisin voimieni takaa ja sain kuin sainkin heitettyä orin kyljelleen maahan, hän katsoi minua hetken ärsytyksen ja hämmennyksen sekaisella ilmeellä. Tuntui oudolta, itsevarmuuteni kasvoi, pystyin puolustamaan itseäni ilmeisesti, nyt vain pelkäsin eniten että menisin lukkoon.
|
|
|
Post by C on Jan 5, 2016 15:10:52 GMT 1
Cherry
Seisoimme kirsikkapuiden luona ja kuuntelin kun Rick kertoi viihtyvänsä täällä. Kysyi sitten uudelta kaveriltani, miksei hän ollut lauman luona. Sain vaisun vastauksen häneltä. Katsoin hetken mustaa oria miettien, miksei hän tahtonut olla siellä. Miksi hän oli liittynyt laumaan jos tahtoi olla yksin? Vai oliko jotain sattunut isän laumassa hänelle? En ehtinyt alkaa utelemaan kun Rick kysyi meitä seuranneesta orista, Flashistä. Orin nimen ajatteleminenkin pisti jo vihaksi joten oli vain vastannut kysymykseen tuhahtaen. Katsoin taakseni ja tottakai Flashin oli pitänyt seurata meitä. Lähestyin oria korvat luimussa. Siinä me sitten hetken riitelimme kunnes Flash oli päättänyt ryhtyä flirttailemaan. Se jos mikä sai pinnani kiehumaan ja olin vihaani näykäissyt oria lapaan. Flash päästi ärtymykseensä pari loukkaavaa sanaa minusta ja hyökkäsi kohti. Luimistin orille ja odotin hetkeä jolloin voisin väistää oranssinruskean hevosen iskun.
Eteeni kuitenkin ilmestyi Rick. Hieman yllätyin siitä, että hän oli liittynyt meidän kahden riitaan. Kurkistin orin takaa Flashia joka näytti hyvinkin hämmentyneeltä Rickin siirrosta. Flash oli aikaisemmin kiusannut Rickiä joten tämä todellakin oletti, ettei ori tekisi mitään. "Saatanan läskikasa! Pysy erossa tästä!", Flash huudahti vihaisesti ja syöksyi Rickiä kohti. Katsoin kun Rick väisti ja sai Flashin hännästä otteen, heittäen tämän kyljelleen maahan. Pidin katseeni Flashissä. Ori näytti hyvin ärtyneeltä, mutta samalla todella hämmentyneeltä. Vilkaisin Rickin suuntaan hymyillen ja ravasin Flashin luokse pieni virne kasvoillani. "Noin käy varsoille jotka luulee itsestään liikoja. Kipitä lauman luokse isukin turvaan", sanoin hyvinkin vittuilevaan sävyyn edelleen virnuillen. "Sanoinko, että luovutan ämmä? Moukan tuuria tuolla hylkiöllä!", Flash nousi katsoen murhaavasti Rickiä. Varmoin askelin ori lähestyi mustaa hevosta. Parilla laukka askelella olin jälleen Rickin luona ja astelin hänen eteensä. "Et koske häneen enään", sanoin kuopaisten maata uhkaavasti. "Ja sinä estät minua, lutka? Älä naurata!", Flash pysähtyi vähän matkan päähän minusta katsoen meitä molempia murhaavasti. "Niin.. niin estänkin", vastasin yhä pysyen Rickin edessä katsoen Flashiä. Siinä me seisoimme tuijottaen toisiamme ahdistavaksi käyvän hiljaisuuden keskellä.
|
|
|
Post by Thunder on Feb 15, 2016 12:04:17 GMT 1
Rick
Olin saanut Cherryn kanssani kirsikka puille joiden luona viihdyin suuresti, nyt kaikki lehdet olivat tippuneet ja peittivät maan puiden juurilta, yhden puun juurella oli vähän paljaampi kohta, joku hevonen oli varmaankin levännyt täällä hetken.
Minulta kyseltiin kyllä sitten miksi en ollut lauman luona turvassa vaan täällä, vastasin vaisusti, etten tahtonut olla siellä. En tahtonut olla toisten lähellä sen takia että pelkäsin tulevani pilkatuksi, paitsi joidenkin ja Cherry oli yksi niistä jotka olivat kilttejä minulle.
Kyselin vuorostani siitä perässämme tulevasta orista ja hän taisi olla kaikilla yksi riesa, pian hän ilmestyi paikalle ja kipitin Cherryn perässä kun hän meni orin luokse. Seurasin heidän hiljalleen yltyvää kinaa sivusta, en tahtonut puuttua siihen mutta vasta kun Cherry torjui orin flirttailuin ja ori aikoi hyökätä hänen kimppuunsa, puutuin asiaan. Otin iskun vastaan ja irvistin, sillä en ollut tottunut iskuihin, en kuitenkaan kuollut ja aloin rohkaistua vähän, mikä oli aika uutta minulle. Ori näytti hetken hämmentyneeltä väliin tulostani, hän haukkui minua hyvin vihaisesti ja syöksyi minua kohti, väistin ja heitin hänet maahan ottamalla hänen hännästä kiinni. Hän näytti hämmentyneeltä ja ärtyneeltä, hän taisi luulla, etten pystyisi tuollaiseen. Cherry katsoi minua hymyillen ja ravasi Falshin luo virnuillen ja vittuili vähän tälle, se sai minut virnistämään kevyesti jostain syystä. Sitten hymyni hyytyi kun tunsin että jalkani tärisivät, en voisi mennä nyt lukkoon. En varsinkaan nyt kun minua lähestyttiin varmoin askelin, Cherry kuitenkin tuli tällä kertaa väliin ja sanoi maata kuoppaisten ettei ori koske minuun enää. He vaihtoivat pari riitaista sanaa ja sen jälkeen hiljaisuus laskeutui ja jännitys tiivistyi. Jalkani tärisivät kevyesti edelleen ja katsoin vähän korvat alhaalla Cherryn takaa tilannetta, tunsin itseni taas vain pieneksi varsaksi joka ei voisi tehdä mitään. Hävettävää, minunhan tässä pitäisi puolustaa Cherryä eikä toisin päin. Tai, eihän meidän tarvitsisi tehdä niin, voisimme taistella yhdessä tuota oria vastaan ja häätää hänet matkoihinsa takaisin kana laumansa luo. Ajatus sai korvani nousemaan taas, ryhdistäydyin ja jalkani lakkasivat tärisemästä. Kävelin Cherryn takaa hänen vierelle ja vilkaisin häntä sekä oria. En saisi enää piiloutua koko ajan, voisin kerrankin olla rohkea ja en ollut tässä tilanteessa sentään yksin.
|
|
|
Post by C on Jun 2, 2016 17:40:35 GMT 1
Cherry
Oli hyvin hupaisaa nähdä, kuinka Rick antoi köniin Flashille. Se sai minut miltein nauramaan ääneen. Flash ansaitsi tuon kaiken, sillä hän oli aina se joka oli sortamassa muita. Oranssinruskea ori ei kuitenkaan luovuttanut helpolla. Hän nimittäin suuttui entisestään minulle ja Rickille. Varmoin askelin Flash lähestyi mustaa kaveriani. Ampaisin Rickin eteen suojellakseni häntä. Flash oli kiusannut muita jo aivan tarpeeksi. Yllätyin heiman, kun mustaharjainen seuralaiseni asteli vierelleni itsevarman näköisenä. Katsoin häntä hymyillen, enkä voinut tuntea ylpeyttä hänestä. Oli todellakin loistavaa nähdä ujo ori saavan itseluottamusta. ”Ihan totta Cherry.. on sinulla luulot itsestäsi. Samoin tuolla läskillä kaverillasi”, Flash pärskähti vittuilevaan sävyyn. ”Luuletko tosiaan päihittäväsi minut? Tiedät kai, että olen paljon kokeneempi kuin te yhteensä? Osaan taistella, tosin kuin te luuserit”. ”Ei kiinnosta paskan vertaa!”, huudahdin Flashille. ”Olet niin heiveröisen näköinenkin, ettet kyllä tasan pärjää meille”, sanahdin vilkaisten Rickiä. En kyllä ollut täysin varma oliko etu meidän puolellamme. Olin itse se heiveröinen tamma, joka ei todellakaan pärjäisi Flashille. Rick todennäköisesti pärjäisi. Hän oli raskasrakenteisempi kuin Flash, joten etu olisi hänellä hoikkaan Flashiin verrattuna. Mutta tässä taisi loppujen lopuksi ratkaissa se, kenellä oli enemmän kokemusta taistelemisesta. En silti luikkisi pakoon tuota ärsyttävää oria! ”No, mikä maksaa? Ettekö käykkään päälle?” Flash sanoi virnuille. ”Odotas… miksei tuo ihrakasa ota yksin mittaa minusta? Ori oria vastaan? Vai miten on? Pelottaako niin paljon, että haet tammasta turvaa?”, oranssinruskea ori lähestyi muutaman askeleen Rickiä kohti. ”Mikä itelläs on? Pelkäätkö häviäväsi tammalle?”, pärskähdin. ”Ei olisi mukavaa teloa nättiä naamaasi muru.. tai muutenkaan. Ja millainen ori olisin jos pieksen tamman?, Flash jatkoi puhettaan ärsyttävään sävyyn. ”Älä kutsu minua muruksi”, tiuskaisin Flashille luimistellen ja yritin puraista häntä. Flash kuitenkin väisti iskuni. ”Kutsun sinua miksi haluan, ämmä”, Flash virnuili lähestyessään uudelleen Rickiä. ”No, miten on pullukka? Tarvitsetko tosiaan tamman apua minua vastaan?”, ori naurahti. ”Oletko tosiaan niin onneton tapaus?”.
|
|
|
Post by Thunder on Jun 14, 2016 17:30:39 GMT 1
Rick
Päätin lopulta rohkaistua niin paljon että sain tapeltuakin mutta sitten tietenkin aloin mennä lukkoon. Cherry kuitenkin tuli eteeni puolustamaan minua. Sain lopulta kerättyä rohkeuteni ja kävelin Cherryn vierelle. Aluksi kuuntelin vähän harmistuneena kun hän haukkui meitä mutta sitten kuulin sen sanan läski. Käännyin katsomaan oria.
Kuuntelin kun Cherry sanoi vielä omat sanansa tälle orille ja katsoin häntä, hetken hiljaisuuden jälkeen tämä ori kysyi, miksen minä käynyt tämän päälle ja että pelottiko minua niin paljon että hain tammasta turvaa. Käännyin taas katsomaan tuota oria ja tunsin tunteen joka minulla oli yleensä hyvin pieni nimittäin viha. Nyt se tunne kasvoi ja kuohusi. ”Minua ei tuollaiset lellipennut pelota, pistän sinut luikkimaan takaisin isäsi jalkoihin.” sanoin ja katsoin tuota oria vihaisesti.
Taas tämän yritti sen jälkeen flirttailla Cherrylle ja Cherry yritti antaa takaisin siinä onnistumatta. Puolet sanoista oli mennyt minulta ohi kun olin yrittänyt käsitellä tätä tunnetta. En pitänyt siitä että minua vihattiin joten en tahtonut vihata muita mutta nyt tämä tunne ei kysellyt minun mielipidettä, ei varsinkaan kun tuo ori lähestyi minua ja sanoi taas sen yhden sanan, pullukka. ”Kuules saatanan heinänkorsi pieksen sinusta ilmat pihalle milloin vain!” huusin ärsyyntyneenä. Tiesin että hänellä saattoi olla kokemusta tappelusta mutta nyt minua ei kiinnostanut, olin ketterä ja kestävä joten tekisin parhaani. Minua todellakin ärsytti kun hän haukkui minua läskiksi, pullukaksi ja ihrakasaksi. No nyt tuolle sirolle pojulle näytettäisiin mitä käy kun rupeaa leikkimään raskaamman kaverin kanssa. En ehkä nykyään tapellut mutta olin minä jotenkin sieltä metsästä raivannut tieni pois ja se tie ei todellakaan ollut helppo siinä kelissä. Minä olen myös vetänyt sen verran rekeä pienestä pitäen että en niin heikko ollut mitä tuo ärsyttävä ori luuli. Tuo ori täältä luikkisi pois, enkä minä, en enää. Otin tukevamman asennon ja katsoin oria silmiin. ”Käy päälle jos uskallat.” sanoin ja virnistin. Ensimmäistä kertaa tunsin tätä tunne sekoitusta, itsevarmuus ja viha. En saisi kuitenkaan olla liian varma voitostani mutta kaikkeni tekisin sen eteen.
|
|
|
Post by C on Aug 14, 2016 19:10:22 GMT 1
Cherry
Tiesin Flashin olevan kateellinen siksi, etten ollut hänen seurassaan vaan jonkun toisen orin. Hän ei yksinkertaisesti näyttänyt voivan tajuta, ettei tamma ja ori voineet olla ystäviä. Laikukas ori soitti suutaan meille minkä ehti. Olin jokseenkin tottunut noihin hänen haukkuma sanoihinsa. Enemmän minua huolestutti kuinka Rick otti Flashin laukomat sanat. Siksi yritinkin antaa takaisin tuolle tollolle orille. Flash näytti ärsyyntyvän entisestään seuralaiseni hiljalleen antavan samalla mitalla takaisin. Flash alkoi näyttää hiljalleen siltä, että voisi minä hetkenä hyvänsä hyökätä hänen kimpuunsa.
Inhosin todellakin Flashin säälittäviä flirttailu yrityksiä. Yritin hyökätä häntä kohti siinä kuitenkaan onnistumatta. Flash oli koulutuksessa kun taas minä jouduin olemaan tyhjän panttina. Hänellä oli minuun nähden selvä etu siis. Olin hyvinkin turhautunut siitä, etten ollut osunut häneen. Flash asteli hyvin itsevarmana kohti Rickiä naurahtaen ivallisesti mustan orin pistäessä vastaan hänelle. Otin muutamaan askeleen taaksepäin ja päätin jäädä katsojaksi – jos tilanne menisi kovin pahaksi menisin mahdollisesti väliin. Sisimmässäni tiesin tässä olevan kyse silkasta orin ylpeydestä vaikka tahdoin kyllänäyttää, että minustakin oli johonkin tammana. Tottakai minua ärsytti, että jotkut pitivät tammoja alempiarvoisempina kuten Flashkin. Tammojen pitäisi vain olla jotain synnytyskoneita. Onneksi laumassa kuitenkin oli tammojakin sotilaina. Flash vain virnuili seuralaiseni itsevarmuudelle. ”Tsk, sinusta ihrakasasta ole mihinkään”, Flash hymähti ilkkuvasti ja pinkaisi Rickiä kohti. Laikukas ori näytti ensin yrittävän iskeä vasemmalta puolelta, kunnes yllättäen vaihtoi iskunsa Rickin kaulan oikealle puolelle hämätäkseen toista. Jos Flash osuisi, saisi hän aikaan ikävän haavan mustan orin kaulalle. Katsoin jännityksellä miten tässä nyt kävisikään.
|
|
|
Post by Thunder on Aug 20, 2016 16:37:34 GMT 1
Rick
Lellipentu oli todellakin sitkeää lajia, koko ajan vain jaksoi haukkua ja yrittää flirttailla Cherrylle. Olin kerran jo vetänyt tuon orin maahan, en kuitenkaan tiennyt onnistuisiko se uudelleen. Päätin lopulta antaa sanoilla myös takaisin, hän aluksi ei välittänyt paljoa mutta sitten hän alkoi näyttää siltä että tappaisi minut. Sitä hän ei sentään tekisi, minä en ollut kuitenkaan ihan helppo kaataa. Cherry yritti taas osua tuohon oriin. Katsoin oria suoraan silmiin kun hän lähestyi minua itsevarmasti, huomasin kuitenkin sivusilmällä kun Cherry asteli muutaman askeleen taaksepäin jonka jälkeen kiinnitin katseen kokonaan tuon orin silmiin. Tiesin että saisin luultavasti arpia tästä tappelusta, en olisi sentään niin hyvä mutta yrittäisin antaa tuolle orille myös muiston tästä päivästä.
Orin sanat saivat minut vain enemmän tahtomaan häätää hänet pois, viha tuntui voimistavan minua loppujen lopuksi. Tunsin kun kasvojeni ilme muuttui ihan erilaiseksi, olin vihainen, se tuntui oudolta. Otin sitten itselleni paremman asennon ja annoin vastustajani aloittaa. Hän todellakin luuli, ettei minusta olisi mihinkään. Kohta hän näkisi että en ollut läskiä, olin kylläkin silkkaa lihasta. Olen jo pienestä pitäen vetänyt rekeä ja tarponut lumessa. Se oli muokannut kehoanikin kestäväksi ja olin minä myös aika vahva. Ehkä mieleni oli heikko mutta aikoisin pitää sen kasassa.
Katsoin kun ori juoksi minua kohti, jos hän kaulaani tahtoi iskeä, hänen pitäisi tehdä se kalloni läpi. Sillä kun hän oli tarpeeksi lähellä, ponkaisin häntä kohti ja iskin kalloni hänen kalloa vasten. En tiennyt miltä se tuntui tuosta heinänkorresta mutta minulla se tuntui vain hetken päässä. ”Tämä ihrakasa kyllä pistää vastaan, usko pois. Sinä se olet joka täältä luikit pois häntä koipien välissä.” sanoin ja lähdin puolestani juoksemaan oria kohti niin että näyttäisi kuin aikoisin taas iskeä hänen kalloonsa mutta oikea tähtäys paikkani oli hänen kaula niin kovaa kuin vain lähtisi, se saattaisi hyvällä tuurilla saada hänet perääntymään vähän, paremmalla tuurilla kaatumaan, jolloin voisin ottaa hampaat käyttöön.
|
|
|
Post by C on Nov 17, 2016 15:02:39 GMT 1
Cherry
Katsoin hieman jännittyneenä kahden orin yhteenottoa. Olin tietysti uuden tuttavuudeni puolella. Minulle oli aivan sama saiko Flash kaviosta. Rick näki oranssinrusehtavan orin iskun lävitse ja esti sen kopauttamalla molempien kallot vastakkain. Se varmasti kävi kipeää. ”Saatana..”, Flash kirvasi huojahtaen pari askelta sivulle ja ravisteli itseään. ”En mitään vitun läskiä pelkää!”, ori huusi mustalle hevoselle. Katsoin kuinka musta ori syöksyi kirjavaa oria päin valmiina puskemaan uudestaan. Flash ei aikonut ottaa iskua vastaan ja väisti nipin napin Rickin yrityksen. Huomasin nopeasti, että kiusaaja sivulta valui pieni noro verta. ”Etkö parempaan pysty?”, ori tuhahti. ”Olet liian hidas kunnolla osuaksesi minuun”, Flash naurahti. ”Kultaseni, katso ja...” Flash lopetti lauseensa kun kääntyi katsomaan minua. Hänen ilmeensä viesti kauhua ja hämmennystä. Käänsin päätä sivulle ja katsoin oria hämmentyneenä. ”Ta-takanasi!”, ori huudahti ja hypähti taaksepäin. Käännyin hitaasti katsomaan olkani yli. Jähmetyin paikalleni nähdessäni kimon hevosen, jonka suupielet ja kaula oli täysin veressä. En saanut sanaakaan suustani. Haistoin taas sen väärän hajun, mitä silloinkin kun olin tavannut ne kannibaali hevoset. Oliko hän yksi niistä?
|
|