Post by Raúl on Apr 17, 2015 12:57:07 GMT 1
(Tähän ketjuun kutsun mukaan Miwerin)
((Jatkan tätä edellisestä tarinastani "Vastaus kysymykseen"))
Matkasin laumaani kohti takanani haavoittuneet Cherry ja Moony. Veisin heidät lauman suojiin parantamaan haavat ja lepäämään. Käänsin katseeni taivaalle. Aurinko oli pilvessä ja hento tuuli pyöri ympärillämme. Tuuli toi uuden hajun sieraimiini. Se haisi väärältä. Kuin ne kannibaalit. Vilkaisin Moonya ja Cherryä. Kummasta haju oli peräisin? Vai oliko se molemmista? Oliko noiden haavojen takana sittenkään joku Telantesilainen? Molemmissa kuitenkin löyhkäsi veljeni lauma. Katsoin eteeni hieman hämilläni. Cherry ei ollut kertonut minulle kaikkea. Tai sitten hän oli jälleen valehdellut minulle.
Jätin kaksikon laumaan kyselemättä sen kummempia mitä heille oli tapahtunut. Pyysin muutamaa parantajaa hoitamaan heidän haavat. Lepo hoitaisi loput. Palasin sotilaiden luokse kummulle. Ei vieläkään mitään merkkiä Angélan kannibaalijoukosta. Katsoin länttä kohti. Sinne he olivat kadonneet lähdettyään vierailunsa jälkeen.
"He eivät taida tulla. Tajusivat kaiketi meidän olevan heille vain tappioksi." Rayan, sotilaideni kenraali sanoi seisoen ryhdikkäästi vierelläni. Katsoin valkoisilla laikuilla olevaa sysirautiasta oria. Jokin oli pielessä. En uskonut heidän luovuttaneen sillä hevos määrällä. Käänsin pääni jälleen lännen suuntaan tarkkaillen ympäristöä jos vihollinen sattuisi näköpiiriini.
"Rayan. Käyn tarkistamassa alueemme varmuuden vuoksi." Hörähdin. "Pidä komentoa sillä välin kun olen poissa. Ja... pidä silmällä Cherryä ettei hän taas karkaa." Katsoin jälleen Rayania.
"Ole huoleti, Raúl. Flash pitää tytärtäsi silmällä sillä välin kun pidän komentoa sotilaille." Rayan katsoi vierellään seisovaa Flashia. Nuori ori huomasi isänsä käskevän katseen ja jolkotti tiehensä pieni virne naamallaan. Katsoin orin perään luimistellen. Vaikka hän oli kenraalin poika, en luottanut häneen yhtään. Annoin asian kuitenkin olla ja ravasin tieheni länttä kohti.
Ravini oli muuttunut laukaksi. Tuuli puhalsi suoraan edestäni saaden mustan harjani hulmuamaan kuin valtameren myrsky. Lähestyin suurta tammea ja pysähdyin jyrkänteelle. Tähyilin merelle taivasta. Pilvien ja tuulen perusteella myrky oli tulossa. Käänsin katseeni pienelle saarelle tähyillen samalla jos havaitsisin liikettä siellä. En nähnyt saarella mitään epäilyttävää ja jatkoin matkaani kohti Prims -jokea.
Jatkoin laukkaani joelle samalla tarkastellen aluettamme. En nähnyt tai kuullut mitään. Enkä haistanut niiden väärää hajua mikä löyhkäsi niissä. Pysähdyin joelle ja join siitä hieman vettä janooni. Kuulin takaani rasahduksen. Nostin pääni nopeasti ylös vedestä ja käännyin katsomaan ääntä kohti. En nähnyt ketään takanani. Ääni saattoi tosin tulla pensaikon takaa joten suuntasin sitä kohti ryhdikkäästi kävellen. Astelin pensaikon taakse. En nähnyt vieläkään ketään. Täällä oli kuitenkin ollut joku. Se ei kuitenkaan haissut Telantesilaiselle tai kannibaalille. Tämä oli minulle hyvin uusi ja outo haju. Lähdin seuraamaan hajuajälkeä. Hajun kantaja ei voinut olla vielä kovin kaukana minusta.
((Jatkan tätä edellisestä tarinastani "Vastaus kysymykseen"))
Matkasin laumaani kohti takanani haavoittuneet Cherry ja Moony. Veisin heidät lauman suojiin parantamaan haavat ja lepäämään. Käänsin katseeni taivaalle. Aurinko oli pilvessä ja hento tuuli pyöri ympärillämme. Tuuli toi uuden hajun sieraimiini. Se haisi väärältä. Kuin ne kannibaalit. Vilkaisin Moonya ja Cherryä. Kummasta haju oli peräisin? Vai oliko se molemmista? Oliko noiden haavojen takana sittenkään joku Telantesilainen? Molemmissa kuitenkin löyhkäsi veljeni lauma. Katsoin eteeni hieman hämilläni. Cherry ei ollut kertonut minulle kaikkea. Tai sitten hän oli jälleen valehdellut minulle.
Jätin kaksikon laumaan kyselemättä sen kummempia mitä heille oli tapahtunut. Pyysin muutamaa parantajaa hoitamaan heidän haavat. Lepo hoitaisi loput. Palasin sotilaiden luokse kummulle. Ei vieläkään mitään merkkiä Angélan kannibaalijoukosta. Katsoin länttä kohti. Sinne he olivat kadonneet lähdettyään vierailunsa jälkeen.
"He eivät taida tulla. Tajusivat kaiketi meidän olevan heille vain tappioksi." Rayan, sotilaideni kenraali sanoi seisoen ryhdikkäästi vierelläni. Katsoin valkoisilla laikuilla olevaa sysirautiasta oria. Jokin oli pielessä. En uskonut heidän luovuttaneen sillä hevos määrällä. Käänsin pääni jälleen lännen suuntaan tarkkaillen ympäristöä jos vihollinen sattuisi näköpiiriini.
"Rayan. Käyn tarkistamassa alueemme varmuuden vuoksi." Hörähdin. "Pidä komentoa sillä välin kun olen poissa. Ja... pidä silmällä Cherryä ettei hän taas karkaa." Katsoin jälleen Rayania.
"Ole huoleti, Raúl. Flash pitää tytärtäsi silmällä sillä välin kun pidän komentoa sotilaille." Rayan katsoi vierellään seisovaa Flashia. Nuori ori huomasi isänsä käskevän katseen ja jolkotti tiehensä pieni virne naamallaan. Katsoin orin perään luimistellen. Vaikka hän oli kenraalin poika, en luottanut häneen yhtään. Annoin asian kuitenkin olla ja ravasin tieheni länttä kohti.
Ravini oli muuttunut laukaksi. Tuuli puhalsi suoraan edestäni saaden mustan harjani hulmuamaan kuin valtameren myrsky. Lähestyin suurta tammea ja pysähdyin jyrkänteelle. Tähyilin merelle taivasta. Pilvien ja tuulen perusteella myrky oli tulossa. Käänsin katseeni pienelle saarelle tähyillen samalla jos havaitsisin liikettä siellä. En nähnyt saarella mitään epäilyttävää ja jatkoin matkaani kohti Prims -jokea.
Jatkoin laukkaani joelle samalla tarkastellen aluettamme. En nähnyt tai kuullut mitään. Enkä haistanut niiden väärää hajua mikä löyhkäsi niissä. Pysähdyin joelle ja join siitä hieman vettä janooni. Kuulin takaani rasahduksen. Nostin pääni nopeasti ylös vedestä ja käännyin katsomaan ääntä kohti. En nähnyt ketään takanani. Ääni saattoi tosin tulla pensaikon takaa joten suuntasin sitä kohti ryhdikkäästi kävellen. Astelin pensaikon taakse. En nähnyt vieläkään ketään. Täällä oli kuitenkin ollut joku. Se ei kuitenkaan haissut Telantesilaiselle tai kannibaalille. Tämä oli minulle hyvin uusi ja outo haju. Lähdin seuraamaan hajuajälkeä. Hajun kantaja ei voinut olla vielä kovin kaukana minusta.