Post by Thunder on Mar 11, 2015 11:30:37 GMT 1
Jatkoa omalle tarinalleni "Voin nukkua rauhassa"
__________________________________________
Makasin siinä kirsikka puun alla. Ei ollut enää toivoa tai voimaa jatkaa. Kaikilla on kiirre enkä tahdo huolestuttaa ketään. Koitin sanoa että olen sairas mutta kukaan ei kuunnellut. Eikös se tarkoita että voin hyvin lähteä? Kyynel vierähti poskelleni. Yskin taas. Hengitykseni rahisi. Olisihan se ollut mukavampaa kuolla vielä monen vuoden päästä mutta olen nyt tullut tähän pisteeseen. Muistelin kaikkea mitä tällä saarella oli tapahtunut. Näin kuinka Cher kasvoi. Huolehdin hänestä...hän oli kuin oma varsa jolle antaisi vaikka henkensä. Nyt hänestä huolehtii joku toinen joka piti hänestä huolta jo ennen minua. Olen vain äksy joka ei ansaitse onnea. Olen kuin väliaikainen hoitaja. Tulin tänne vain vahingossa tai vaiston takia. Korjasin asioita. Raul on tulossa ulos kuorestaan ja Cher saanut turvansa takaisin. En tiedä ovat muut tekoni jääneet tänne elämään. Toivottavasti elävät vielä kun olen poissa. #Mutta etkö muista? Raul lupasi palata. Kenen luokse hän palaa jos kuolet? Et näkisi kun Cherry kasvaa aikuiseksi. # ajattelin.
Se sai kipinän rinnassani ottamaan happea ja syttymään taas. Aukaisin silmäni. "E-en luovuta vielä" sanoin. Nousin pystyyn. Kävelin takaisin hoitajan luokse. Yskin hetken. "Eikö ole mitään keinoa?" kysyin. "No on yksi mutta se on Telantesin puolella. Kasvi joka kasvaa siellä ranta kivikossa." hoitaja sanoi. Silmäni kirkastuivat. Päätin hakea sen oli mikä oli."Mutta Conan tappaa kaikki jotka menevät sinne!" hoitaja huusi perääni. "Olen saanut kipinäni eloon enää en sitä sammuta ja haen sen sillä minulla on vielä tehtävää" vastasin. Kävelin Telantesin puolelle.Tuntui että matka kestäisi ikuisuuden.Kävelin aika läheltä Cherryä, Raulia ja Moonya. #Toivottavasti he eivät nähneet# ajattelin. Jonkun ajan päästä olin kivikkoisella rannalla. Löysin kasvin ja nappasin sen."Tee sitten tehtäväsi" sanoin hampaitteni välistä ja söin tuon makean makuisen kasvin . Kävelin hitaasti pois kivikosta. "No niin. Toivotaan että kaikki onnistuu taas" sanoin. Katsoin hetken ympärilleni. Minua huomasi.Lysähdin siihen ranta kivikkoon. Voimat eivät riitäneet jatkamaan. "Tähänkö se sitten jäi?" kysyin.
Voisin vain odottaa että joku huomaa minut. Kunhan se joku ei olisi Telantesista. Onneksi kätkäydyin kivikon taakse. Kuulin askelia. Piilouduin niin hyvin kuin pystyin ja jäin odottamaan. Voimat eivät riitäisi tappeluun.
(Saa jatkaa kuka vaa)
__________________________________________
Makasin siinä kirsikka puun alla. Ei ollut enää toivoa tai voimaa jatkaa. Kaikilla on kiirre enkä tahdo huolestuttaa ketään. Koitin sanoa että olen sairas mutta kukaan ei kuunnellut. Eikös se tarkoita että voin hyvin lähteä? Kyynel vierähti poskelleni. Yskin taas. Hengitykseni rahisi. Olisihan se ollut mukavampaa kuolla vielä monen vuoden päästä mutta olen nyt tullut tähän pisteeseen. Muistelin kaikkea mitä tällä saarella oli tapahtunut. Näin kuinka Cher kasvoi. Huolehdin hänestä...hän oli kuin oma varsa jolle antaisi vaikka henkensä. Nyt hänestä huolehtii joku toinen joka piti hänestä huolta jo ennen minua. Olen vain äksy joka ei ansaitse onnea. Olen kuin väliaikainen hoitaja. Tulin tänne vain vahingossa tai vaiston takia. Korjasin asioita. Raul on tulossa ulos kuorestaan ja Cher saanut turvansa takaisin. En tiedä ovat muut tekoni jääneet tänne elämään. Toivottavasti elävät vielä kun olen poissa. #Mutta etkö muista? Raul lupasi palata. Kenen luokse hän palaa jos kuolet? Et näkisi kun Cherry kasvaa aikuiseksi. # ajattelin.
Se sai kipinän rinnassani ottamaan happea ja syttymään taas. Aukaisin silmäni. "E-en luovuta vielä" sanoin. Nousin pystyyn. Kävelin takaisin hoitajan luokse. Yskin hetken. "Eikö ole mitään keinoa?" kysyin. "No on yksi mutta se on Telantesin puolella. Kasvi joka kasvaa siellä ranta kivikossa." hoitaja sanoi. Silmäni kirkastuivat. Päätin hakea sen oli mikä oli."Mutta Conan tappaa kaikki jotka menevät sinne!" hoitaja huusi perääni. "Olen saanut kipinäni eloon enää en sitä sammuta ja haen sen sillä minulla on vielä tehtävää" vastasin. Kävelin Telantesin puolelle.Tuntui että matka kestäisi ikuisuuden.Kävelin aika läheltä Cherryä, Raulia ja Moonya. #Toivottavasti he eivät nähneet# ajattelin. Jonkun ajan päästä olin kivikkoisella rannalla. Löysin kasvin ja nappasin sen."Tee sitten tehtäväsi" sanoin hampaitteni välistä ja söin tuon makean makuisen kasvin . Kävelin hitaasti pois kivikosta. "No niin. Toivotaan että kaikki onnistuu taas" sanoin. Katsoin hetken ympärilleni. Minua huomasi.Lysähdin siihen ranta kivikkoon. Voimat eivät riitäneet jatkamaan. "Tähänkö se sitten jäi?" kysyin.
Voisin vain odottaa että joku huomaa minut. Kunhan se joku ei olisi Telantesista. Onneksi kätkäydyin kivikon taakse. Kuulin askelia. Piilouduin niin hyvin kuin pystyin ja jäin odottamaan. Voimat eivät riitäisi tappeluun.
(Saa jatkaa kuka vaa)