Post by Dragon Heart~ on Mar 9, 2015 17:37:06 GMT 1
Jatkoa Zethin & Cherryn tarinoille (tai joillekin, anteeksi)
Vankeus ilman kahleita
~~
Olin kuullut kuinka Zeth käveli vierelleni.
Katsoin merta, sen voimaa työntää aaltoja ja sitä samanaikaista rauhaa.
Puhuimme. Lähdin juttelun loputtua yllättäen laukkaamaan, mutta Zeth sai minut pian kiinni.
Näin Cherryn ja.. Yeton? Näin myös kuolleen hevosen, jonka pää oli muussia. Verta oli sekä kuolleessa, oudon hajuisessa hevosessa että Yetossa.
Menimme lähemmäs heitä, jolloin Zeth rupesi pelottelemaan Yetoa. Yeto ei joko kuunnellut taikka kuullut, koska ei välittänyt ollenkaan. Cherry puolusteli Yetoa, olin kauhuissani.
Katsoin epävarmasti Yetoon. #Jos hän on tappanut tuon hevosen ... mutta ei tappanut sokeria? Ehkä hän puolusti..#
Cherry kysyi missä olin ollut koko tämän ajan. Miksen ollut hänen tukenaan, häntä auttamassa.
Vastasin, Conan luona. Hän oli silmin nähden pettynyt. Conan oli yrittänyt tappaa hänet että Raúlin.
Mutta kuka heidät pelasti? Minä. Enkö silloin voisi saada edes hieman.. kunnioitusta.. Pidättelin kyyneleitä kun hän hakkasi päätään.
Hänen sanoessaan "olimme parhaita ystäviä".. En kestänyt. Hän sanoi minulle ja Zethille väsyneellä äänellä "menkää pois".
Niimpä Zeth käski minun seurata häntä. Olimme tulleet Prims-joelle kun aloin puhumaan.
"Miksi.." sanoin epätoivoisena kun lysähdin joen viereen. Vesi virtasi vuolaasti joessa.
Zeth joi vettä. Minulta.. tippui kyynel? En ole varma, olin niin sekavassa tilassa.
Olin tainnut sulkea silmäni, näin Cherryn iloisena vierelläni. Söimme ruohoa meidän lempipaikassamme.
"Ja kukas sinä, namupala, olet?" Kuulin jonkun sanovan lähelläni. Säpsähdin ja nousin. Katsoin hevoseen. Hän oli paljon isompi kuin minä.
"Ku-Kuka sinä olet?" Kysyin hiukan peloissani. #Mihin Zeth on mennyt?#
"Minun ei tarvitse kertoa sinulle mitään" hevonen nauroi. Peräännyin.
"Jos tämä on joku pila niin ei naurata! Missä Zeth on?" Kysyin hiukan ärtyisenä.
"Tarkoitatko sitä kimoa oria? Siitä ei ole kohta mitään jäljellä" hevonen nauroi entistä enemmän ja kovempaa.
Kauhistuin.
"Missä hän on?" Huusi kauhuissani. Katselin ympärilleni, huomasin pienen pusikko alueen. #Jos laukkaan tuonne oikein kovaa ja piiloudun.. Ei, silloin hän löytäisi.. jos vain laukkaan.. mutta. Ei minun elämälläni ole mitään merkitystä, sokerini vihaa minua..#
Kyyneleet valuivat silmistäni. "Minun elämälläni ei ole paskan vertaakaan väliä."
Kuulin hevosen kiljahduksen. #Zeth!# Laukkasin ääntä kohti vähät välittäen hevosesta joka uhkasi tappaa minut. #Sepäs hidas on!# Naurahdin.
Näin kuinka kaksi muuta, isoa, hevosta retuuttivat vuoron perään Zethiä. He purivat häntä jaloista, laahasivat hännästä.. En kestänyt vain seisoa siinä.
"Hei! Onko jotain ongelmaa ystäväni kanssa?" En tiedä miksi sanoin noin. En ollut valmis taistelemaan.
"Ja kukas tipu sinä olet?" Toinen isoista hevosista kysyi, samalla kun hän ja toinen hevonen kävelivät minua kohti. Zeth makasi maassa ja katsoi kauhuissaan minua.
"Minun ei tarvitse teille nimeäni kertoa, kuten ei teidän yksi toverinnekaan kertonut" sanoin itsevarmana ja kohotin päätäni.
"Hah, koitatko pelotella?" Hevoset nauroivat. Nyt ne olivat aivan edessäni.
"Mitä jos tapamme ensin poikaystäväsi, jotta voit katsoa kuinka syömme hänet?"
Kauhistuin. Kannibaaleja? En ollut niistä ennen kuullut! Tämä.. tämä taisi olla se mistä Zeth ei halunnut puhua. Conan.. Olisiko hän vielä kunnossa?
Laskin yhtäkkiä pääni, menin nopeasti hevosten välistä, samalla kun töytäisin ne lautasillani vahvasti kumoon.
"Helvetti!" Kuulin toisen huutavan. Katsoessani näin, että se oli kaatunut suoraan terävän kiviryökkiön päälle.
"Voi, anna anteeksi! Koitan tässä näin vain saada 'poikaystäväni' takaisin jaloilleen" naurahdin. Olin hiukan tyytyväinen, kunnes toinen alkoi puremaan minua jalasta.
Näin kun Zeth nousi, ja hyppäsi solakasti minua purevan hevosen päälle. Hän puri hevosta niskasta, ja ote minusta hiipui hyvin nopeasti.
"Siitäs sait! Mitäs koitat purra ystävääni!" Zeth sanoi itsevarmana, ja kävi toisen kimppuun.
Toinen hevosista ei voinut kunnolla liikkua, koska yksi iso terävä kivi oli lävistänyt hiukan hänen vatsaansa.
Zeth sai senkin nopeasti hengiltä, potkaisemalla sitä täysiä kaulan juureen niin, että kuulin kuinka hevoselta naksahti kaulanikama sekä posken luut vääntyivät.
"Noin.." hän sanoi. Näin kuinka hän oli väsynyt.
"Kiitos" sanoin.
"Kiitokset sinulle. Olisin antanut heidän syödä minut ellet olisi tullut" hän vastasi ja kävi makuulle.
"Miksi ihmeessä?" Kysyin kauhuissani.
"Minulla ei ole yhtään väliä" hän vastasi lyhyesti. En halunnut kysyä enempää.
"Sinulla on suuri merkitys, älä unohda kaikkea mitä olet jo tehnyt" sanoin, ja kävelin pois päin.
"Minne sinä luulet meneväsi? Conan on huolissaan sinusta! Etenkin kun kuulee tästä.." hän sanoi ja nousi.
"Ei. Mene sinä hänen luokseen ja kerro että olen kunnossa" vastasin. #Minun täytyy nyt olla rauhassa#
Käänsin pääni kohti rauhaisaa Prims-jokea. En nähnyt ketään, joten ajattelin olevani yksin.
"Hei namupala, meiltä jäi juttu kesken" kuulin kuitenkin.
"Äh, sinä taas" sanoin väsyneellä äänellä.
"Voin minä syödäkin sinut ensin. Ajattelin pitää hiukan hauskaa kanssasi" se sanoi virnistäen samalla kun ravasi minua kohti.
"Voih, anteeksi. Tänään on huono päivä. Jos kuitenkin haluat pitää, niin pidetään" sanoin kuulostaen väsyneeltä.
Ori pysähtyi aivan eteeni. Kuulin sen rahisevan äänen. Läheltä katsottaessa, ei hän ollutkaan kovin iso.
Potkaisin siltä toisen etujalan alta, samalla kun purin sitä kaulasta.
Ori ei kerennyt sanoa mitään, ennen kuin oli maassa, minun allani.
"Valitettavasti en ehdikään pitämään hauskaa kovin kauan, tuli muita menoja" sanoin ohi mennen.
Potkaisin hevosta mahaan, jolloin hänen mahannahka repesi ja näin suolistoja.
"Ei kovin kaunista katsottavaa, anteeksi" sanoin sille, ja potkaisin sitä päähän. Kuulin kuinka sen kallo meni rikki.
"Hei hei, pidä mukavaa loppu elämää" sanoin vielä sille. Naurahdin kun kävelin jokeen.
Pesin itseni pois verestä, vaikkakin jalassani olevasta haavasta vuosi verta.
Pestyäni ja noustessani takaisin Chastityn puolelle, kävin makuulleni.
Ennen sitä varmistin tarkkaan ettei lähelläni ollut ketään.
"Olipa rankka päivä" puhuin itsekseni.
"Ensin pelastan Thunderin itsemurhalta, sitten sokerini sanoo että vihaa minua, sitten kannibaalit.." luettelin päivän tapahtumia. Olin aivan väsynyt.
"Miksi Thund halusi murhata itsensä? Siinä ei ollut mitään järkeä! Sokerini jumaloi häntä, hänen lähellään on hevosia jotka välittävät hänestä ja.. koti .."
Itkin, laskin pääni alas. Kuulin kavioiden askeleet. Joku tai jokin oli tulossa kohti.
En halunnut ajatella sitä, halusin vain kuolla.
"Tule kannibaali, tule vain. Vaikka tapoin Zethin kanssa kolme ei tarkoita että sinä olisit yksi lisää. Tapa minut, syö. Tuoretta lihaa joka ei pakene. Mikset tule?" Puhuin väsyneesti ja kovaa.
Avasin silmäni ja nostaessani päätä huomasin tulevan hevosen Cherryksi. Hän näytti kauhistuneelta.
"Ai.." sanoin ja kyyneleet virtasivat samalla kun käänsin pääni pois päin hänestä.
Sokeri jatkaa? ♥ Juu sry ;____________;
Vankeus ilman kahleita
~~
Olin kuullut kuinka Zeth käveli vierelleni.
Katsoin merta, sen voimaa työntää aaltoja ja sitä samanaikaista rauhaa.
Puhuimme. Lähdin juttelun loputtua yllättäen laukkaamaan, mutta Zeth sai minut pian kiinni.
Näin Cherryn ja.. Yeton? Näin myös kuolleen hevosen, jonka pää oli muussia. Verta oli sekä kuolleessa, oudon hajuisessa hevosessa että Yetossa.
Menimme lähemmäs heitä, jolloin Zeth rupesi pelottelemaan Yetoa. Yeto ei joko kuunnellut taikka kuullut, koska ei välittänyt ollenkaan. Cherry puolusteli Yetoa, olin kauhuissani.
Katsoin epävarmasti Yetoon. #Jos hän on tappanut tuon hevosen ... mutta ei tappanut sokeria? Ehkä hän puolusti..#
Cherry kysyi missä olin ollut koko tämän ajan. Miksen ollut hänen tukenaan, häntä auttamassa.
Vastasin, Conan luona. Hän oli silmin nähden pettynyt. Conan oli yrittänyt tappaa hänet että Raúlin.
Mutta kuka heidät pelasti? Minä. Enkö silloin voisi saada edes hieman.. kunnioitusta.. Pidättelin kyyneleitä kun hän hakkasi päätään.
Hänen sanoessaan "olimme parhaita ystäviä".. En kestänyt. Hän sanoi minulle ja Zethille väsyneellä äänellä "menkää pois".
Niimpä Zeth käski minun seurata häntä. Olimme tulleet Prims-joelle kun aloin puhumaan.
"Miksi.." sanoin epätoivoisena kun lysähdin joen viereen. Vesi virtasi vuolaasti joessa.
Zeth joi vettä. Minulta.. tippui kyynel? En ole varma, olin niin sekavassa tilassa.
Olin tainnut sulkea silmäni, näin Cherryn iloisena vierelläni. Söimme ruohoa meidän lempipaikassamme.
"Ja kukas sinä, namupala, olet?" Kuulin jonkun sanovan lähelläni. Säpsähdin ja nousin. Katsoin hevoseen. Hän oli paljon isompi kuin minä.
"Ku-Kuka sinä olet?" Kysyin hiukan peloissani. #Mihin Zeth on mennyt?#
"Minun ei tarvitse kertoa sinulle mitään" hevonen nauroi. Peräännyin.
"Jos tämä on joku pila niin ei naurata! Missä Zeth on?" Kysyin hiukan ärtyisenä.
"Tarkoitatko sitä kimoa oria? Siitä ei ole kohta mitään jäljellä" hevonen nauroi entistä enemmän ja kovempaa.
Kauhistuin.
"Missä hän on?" Huusi kauhuissani. Katselin ympärilleni, huomasin pienen pusikko alueen. #Jos laukkaan tuonne oikein kovaa ja piiloudun.. Ei, silloin hän löytäisi.. jos vain laukkaan.. mutta. Ei minun elämälläni ole mitään merkitystä, sokerini vihaa minua..#
Kyyneleet valuivat silmistäni. "Minun elämälläni ei ole paskan vertaakaan väliä."
Kuulin hevosen kiljahduksen. #Zeth!# Laukkasin ääntä kohti vähät välittäen hevosesta joka uhkasi tappaa minut. #Sepäs hidas on!# Naurahdin.
Näin kuinka kaksi muuta, isoa, hevosta retuuttivat vuoron perään Zethiä. He purivat häntä jaloista, laahasivat hännästä.. En kestänyt vain seisoa siinä.
"Hei! Onko jotain ongelmaa ystäväni kanssa?" En tiedä miksi sanoin noin. En ollut valmis taistelemaan.
"Ja kukas tipu sinä olet?" Toinen isoista hevosista kysyi, samalla kun hän ja toinen hevonen kävelivät minua kohti. Zeth makasi maassa ja katsoi kauhuissaan minua.
"Minun ei tarvitse teille nimeäni kertoa, kuten ei teidän yksi toverinnekaan kertonut" sanoin itsevarmana ja kohotin päätäni.
"Hah, koitatko pelotella?" Hevoset nauroivat. Nyt ne olivat aivan edessäni.
"Mitä jos tapamme ensin poikaystäväsi, jotta voit katsoa kuinka syömme hänet?"
Kauhistuin. Kannibaaleja? En ollut niistä ennen kuullut! Tämä.. tämä taisi olla se mistä Zeth ei halunnut puhua. Conan.. Olisiko hän vielä kunnossa?
Laskin yhtäkkiä pääni, menin nopeasti hevosten välistä, samalla kun töytäisin ne lautasillani vahvasti kumoon.
"Helvetti!" Kuulin toisen huutavan. Katsoessani näin, että se oli kaatunut suoraan terävän kiviryökkiön päälle.
"Voi, anna anteeksi! Koitan tässä näin vain saada 'poikaystäväni' takaisin jaloilleen" naurahdin. Olin hiukan tyytyväinen, kunnes toinen alkoi puremaan minua jalasta.
Näin kun Zeth nousi, ja hyppäsi solakasti minua purevan hevosen päälle. Hän puri hevosta niskasta, ja ote minusta hiipui hyvin nopeasti.
"Siitäs sait! Mitäs koitat purra ystävääni!" Zeth sanoi itsevarmana, ja kävi toisen kimppuun.
Toinen hevosista ei voinut kunnolla liikkua, koska yksi iso terävä kivi oli lävistänyt hiukan hänen vatsaansa.
Zeth sai senkin nopeasti hengiltä, potkaisemalla sitä täysiä kaulan juureen niin, että kuulin kuinka hevoselta naksahti kaulanikama sekä posken luut vääntyivät.
"Noin.." hän sanoi. Näin kuinka hän oli väsynyt.
"Kiitos" sanoin.
"Kiitokset sinulle. Olisin antanut heidän syödä minut ellet olisi tullut" hän vastasi ja kävi makuulle.
"Miksi ihmeessä?" Kysyin kauhuissani.
"Minulla ei ole yhtään väliä" hän vastasi lyhyesti. En halunnut kysyä enempää.
"Sinulla on suuri merkitys, älä unohda kaikkea mitä olet jo tehnyt" sanoin, ja kävelin pois päin.
"Minne sinä luulet meneväsi? Conan on huolissaan sinusta! Etenkin kun kuulee tästä.." hän sanoi ja nousi.
"Ei. Mene sinä hänen luokseen ja kerro että olen kunnossa" vastasin. #Minun täytyy nyt olla rauhassa#
Käänsin pääni kohti rauhaisaa Prims-jokea. En nähnyt ketään, joten ajattelin olevani yksin.
"Hei namupala, meiltä jäi juttu kesken" kuulin kuitenkin.
"Äh, sinä taas" sanoin väsyneellä äänellä.
"Voin minä syödäkin sinut ensin. Ajattelin pitää hiukan hauskaa kanssasi" se sanoi virnistäen samalla kun ravasi minua kohti.
"Voih, anteeksi. Tänään on huono päivä. Jos kuitenkin haluat pitää, niin pidetään" sanoin kuulostaen väsyneeltä.
Ori pysähtyi aivan eteeni. Kuulin sen rahisevan äänen. Läheltä katsottaessa, ei hän ollutkaan kovin iso.
Potkaisin siltä toisen etujalan alta, samalla kun purin sitä kaulasta.
Ori ei kerennyt sanoa mitään, ennen kuin oli maassa, minun allani.
"Valitettavasti en ehdikään pitämään hauskaa kovin kauan, tuli muita menoja" sanoin ohi mennen.
Potkaisin hevosta mahaan, jolloin hänen mahannahka repesi ja näin suolistoja.
"Ei kovin kaunista katsottavaa, anteeksi" sanoin sille, ja potkaisin sitä päähän. Kuulin kuinka sen kallo meni rikki.
"Hei hei, pidä mukavaa loppu elämää" sanoin vielä sille. Naurahdin kun kävelin jokeen.
Pesin itseni pois verestä, vaikkakin jalassani olevasta haavasta vuosi verta.
Pestyäni ja noustessani takaisin Chastityn puolelle, kävin makuulleni.
Ennen sitä varmistin tarkkaan ettei lähelläni ollut ketään.
"Olipa rankka päivä" puhuin itsekseni.
"Ensin pelastan Thunderin itsemurhalta, sitten sokerini sanoo että vihaa minua, sitten kannibaalit.." luettelin päivän tapahtumia. Olin aivan väsynyt.
"Miksi Thund halusi murhata itsensä? Siinä ei ollut mitään järkeä! Sokerini jumaloi häntä, hänen lähellään on hevosia jotka välittävät hänestä ja.. koti .."
Itkin, laskin pääni alas. Kuulin kavioiden askeleet. Joku tai jokin oli tulossa kohti.
En halunnut ajatella sitä, halusin vain kuolla.
"Tule kannibaali, tule vain. Vaikka tapoin Zethin kanssa kolme ei tarkoita että sinä olisit yksi lisää. Tapa minut, syö. Tuoretta lihaa joka ei pakene. Mikset tule?" Puhuin väsyneesti ja kovaa.
Avasin silmäni ja nostaessani päätä huomasin tulevan hevosen Cherryksi. Hän näytti kauhistuneelta.
"Ai.." sanoin ja kyyneleet virtasivat samalla kun käänsin pääni pois päin hänestä.
Sokeri jatkaa? ♥ Juu sry ;____________;