Post by Dragon Heart~ on Feb 17, 2015 22:15:50 GMT 1
Jatkoa Conan tarinalle "Kaunokainen" :3
Ja joo en keksiny otsikkoo joten.. : D
~~
#Tämä on kuin unta... niin ihanalta tuntuva uni..# ajattelin samalla kun hymyilin.
"Nouse, voimme käydä tapaamassa Zethiä" Conan sanoi hetken hempeilyn jälkeen hymyillen.
"Haluaako hän minut sinne?" Kysyin epäluuloisena.
"Varmasti" hän vastasi.
Hetken päästä nousin ylös, ja katsoin. Esikkoa oli taas siirretty. #Olenko tulossa sairaaksi?#
"Conan..." sanoin kun nousin. Olin hieman epävarma koska en ollut varma oliko kannattavaa sanoa asiani.
"Niin?" Conan sanoi hymyillen ja kosketti poskeani. Hän katsoi minuun iloisena.
"Tuota noin... en tiedä miten sanoisin tämän järkevästi.." jatkoin hieman alakuloisena.
"Onko jokin vialla? Sattuuko sinua jonnekin? En olisi saanut viel pyytää sinua liikkumaan... kuinka tyhmä olinkaan.. en pitänyt sinua kuin-" hään keskeytti koska ei halunnut jatkaa. #Kuin mitä?#
"E-ei ole mikään, tarkalleen ottaen. Minua ei satu enää, olen terve nyt. Mitä kuin?" Sanoin lopuksi, vienosti hymyillen.
"Mutta jokin vaivaa sinua, minä näen sen. Voit kyllä kertoa minulle.. Ja.. ei mitään, unohda se viimeinen lauseeni" Conan sanoi hiljaisena, mutta vakuuttavasti. #Noh, ei minulla ole mitään menetettävääkään# Huokaisin.
"Hyvä on.. pidät minua tämän jälkeen vainoharhaisena mutta.." puhuin melkeimpä kuin itselleni.
"En pidä!" Conan kerkesi sanomaan ennen kuin jatkoin.
".. minua on alkanut häiritsemään kun tuomasi esikko liikkuu paikasta paikkaan... ja.. " lopetin. Tarvitsin hieman aikaa sulatella sanomaani. Kyyneleet tulvivat silmistäni.
".. ja? Varmaan vain tuuli siirtänyt sitä" Conan sanoi hymyillen. Näin hänen silmistään että häntäkin vaivasi se.
"Mutta täällä ei tuule! Katso, se oli edessäni kun tulit. Nyt se on tuolla luolan reunalla" aloin itkemään ja heittäydyin Conan syleilyyn.
"Niin.. " Hän sanoi hieman apeana.
"Mutta sille on varmaan jokin hyvin totuuden mukainen selitys. Lupaan" hän jatkoi.
Irroittauduin hänen otteestaan.
"Kiitos" sanoin kun pyyhin silmiäni.
"Olen kamala itkupilli.. mielipuoli.." puhuin hiljaa kun koitin kuivata silmiäni.
"Et ole. Olet tunteellinen, ja minusta täydellinen tamma" Conan sanoi ja kosketti turpaani.
#Miten hän aina löytää oikeat sanat? Hän on itse täydellisyys# sitten muistin taas Cherryn. #Eihän tapa sokeriani.. Eihän voi.#
"Mennäänkö me Zethin luo vielä tänään?" Sanoin hetken kuluttua hieman salaperäisen iloisena.
"Luulin ettet halua.." Conan vastasi. Naurahdin.
"Minun on hyvä nähdä hänet jos kerran hän on sokeriseni kanssa yhdessä. En halua ketään Flashin tapaista kopukkaa hänelle" sanoin huvittuneena. Yksi arpeni aukesi kun nostelin jalkojani. #Oho.. Ei tuo haittaa! Pieni haava vain#
Conan näytti kuin hänet olisi säikäytetty tai hän olisi tajunnut jotain hyvin tärkeää.
"Flash? Minkä oloinen hän on?" Hän kysyi hieman ihmetellen.
"Flash on eräs Chastitylainen.. Upseerin poika.." hymähdin "hän ahdistelee, aina kun voi, sokeriani. Kerran hän ahdisteli minuakin.." sanoin katse maassa.
"Mitä?! Kun minä löydän sen niin.." Conan sanoi ja näin vihan salamoivan hänen silmissään.
Hymyilin. #Ainakaan hän ei ole ainoa tuossa asiassa.#
"Ei hätää, minä kyllä näytin hänelle ettei minua ahdistella" sanoin melkein nauraen. Conankin tyyntyi hieman.
Olimme menossa Zethin luo. Tihkutti sadetta ja hieman tuuli. Anneeseen haavaani tuli hirveät paineet.
"Missä se luola on?" Kysyin Conalta hetken päästä.
"Tuolla" hän osoitti eteemme. Pian näinkin yhden, kimon, orin.
"Onko tuo Zeth?" Kysyin. #Hän näyttää hieman tutulta# En voinut tunnistaa täysin häntä, olihan hän loukkaantunut pahoin. Mutta silti..
"Kyllä. Hän kärsi paljon kun kävi katsomassa Cherryn tilannetta." Sen näki. Hän oli yltäpäätä suuria haavoja ja verta.
"Kai hän selviää?" Kysyin kauhuissani. #Muuten hän kuolisi koska minä halusin tietää miten sokerilla menee#
"Hän kyllä selviää, hän on eräs parhaimmista sotilaistani" Conan sanoi ylpeänä.
Menimme Zethin luo. Nyt näin hänen kasvonsa.
"Zeth? Oletko se sinä? Sinäkö olit se ensimmäinen.." puhuin kuin ällikällä lyötynä.
"Tunnetteko toisenne?" Conan kysyi ihmeissään.
"Hän oli ensimmäinen hevonen jonka tapasin täällä.." sanoin hiljaa.
Zeth tyytyi katsomaan edestakaisin minuun ja Conaan.
"Conan? Tiedäthän että.." Hän katsoi Conaan kuin olisi puhunut hänelle jollain äänettömällä äänellä. Nyt vuorostaan minä olin ihmeissäni.
"Mitä hän tietää?" Sanoin hieman kärsimättömästi hetken kuluttua kun kumpikaan ei puhunut, ainakaan minun kuullen. He vain tuijottivat toisiaan.
"Että olet laumaton. Kyllä, minä tiedän" Conan sanoi vihdoinkin ja kosketti poskeani.
"Mitä siitä?" Sanoin halutessani tietää enemmän.
"Ei mitään" Zeth sanoi yhtäkkiä. Hän koitti nousta.
"Olette kaiketi menossa Cherryn luo?" Hän sanoi samalla.
"Sinä et tule mukaamme. Ties mitä sinulle käy" Conan sanoi varmalla äänellä.
"Mutta haluan nähdä hänet!" Zeth pisti vastaan.
"Mutta olet vielä liian heikossa kunnossa, et selviäisi matkasta!" Conan vastasi ja kääntyi.
Katsoin luolan suulle ja näin kun yksi hevonen ravasi luolaan päin.
"Conan.."
"Hän on parantaja. Hän huolehtii Zethistä kun olemme poissa" hän tyytyi vastaamaan ja ravasi kohti parantajaa.
Katsoin epävarmasti Zethiin. En halunnut ottaa häntä mukaamme tuossa kunnossa, mutta ymmärsin miksi hän halusi tavata sokerin.
"Voisitko sanoa Cherrylle, rakkaalleni, että tulen heti kun voin?" Hän kuiskasi minulle maatessaan luolan maassa. Hän näytti hyvin väsyneeltä.
"Tottakai! Mitä vain" sanoin hymyillen. Conan huusi minua ja vilkaisin vielä kerran Zethiin kun olin luolan suulla.
"Nähdään" sanoin hänelle ja menin Conan luokse.
"Oletko valmis?" Hän kysyi.
"Enemmän kuin valmis!" Tuuppasin leikkisästi häntä ja hymyilin. #Olen niin innoissani! Saan vihdoinkin tavata, kiitokset puuman, pitkästä aikaa Cherryä, omaa kirsikkaista sokeriani#
"Hyvä" Conan sanoi ja lähti laukkaan. Nopeasti sain hänet kiinni ja siinä me sitten laukkasimme, Telantesin alueella.
Sry on "vähän" lyhyt mutta toivottavasti kelepaa :3
Conan jatkaa? ^^
Ja joo en keksiny otsikkoo joten.. : D
~~
#Tämä on kuin unta... niin ihanalta tuntuva uni..# ajattelin samalla kun hymyilin.
"Nouse, voimme käydä tapaamassa Zethiä" Conan sanoi hetken hempeilyn jälkeen hymyillen.
"Haluaako hän minut sinne?" Kysyin epäluuloisena.
"Varmasti" hän vastasi.
Hetken päästä nousin ylös, ja katsoin. Esikkoa oli taas siirretty. #Olenko tulossa sairaaksi?#
"Conan..." sanoin kun nousin. Olin hieman epävarma koska en ollut varma oliko kannattavaa sanoa asiani.
"Niin?" Conan sanoi hymyillen ja kosketti poskeani. Hän katsoi minuun iloisena.
"Tuota noin... en tiedä miten sanoisin tämän järkevästi.." jatkoin hieman alakuloisena.
"Onko jokin vialla? Sattuuko sinua jonnekin? En olisi saanut viel pyytää sinua liikkumaan... kuinka tyhmä olinkaan.. en pitänyt sinua kuin-" hään keskeytti koska ei halunnut jatkaa. #Kuin mitä?#
"E-ei ole mikään, tarkalleen ottaen. Minua ei satu enää, olen terve nyt. Mitä kuin?" Sanoin lopuksi, vienosti hymyillen.
"Mutta jokin vaivaa sinua, minä näen sen. Voit kyllä kertoa minulle.. Ja.. ei mitään, unohda se viimeinen lauseeni" Conan sanoi hiljaisena, mutta vakuuttavasti. #Noh, ei minulla ole mitään menetettävääkään# Huokaisin.
"Hyvä on.. pidät minua tämän jälkeen vainoharhaisena mutta.." puhuin melkeimpä kuin itselleni.
"En pidä!" Conan kerkesi sanomaan ennen kuin jatkoin.
".. minua on alkanut häiritsemään kun tuomasi esikko liikkuu paikasta paikkaan... ja.. " lopetin. Tarvitsin hieman aikaa sulatella sanomaani. Kyyneleet tulvivat silmistäni.
".. ja? Varmaan vain tuuli siirtänyt sitä" Conan sanoi hymyillen. Näin hänen silmistään että häntäkin vaivasi se.
"Mutta täällä ei tuule! Katso, se oli edessäni kun tulit. Nyt se on tuolla luolan reunalla" aloin itkemään ja heittäydyin Conan syleilyyn.
"Niin.. " Hän sanoi hieman apeana.
"Mutta sille on varmaan jokin hyvin totuuden mukainen selitys. Lupaan" hän jatkoi.
Irroittauduin hänen otteestaan.
"Kiitos" sanoin kun pyyhin silmiäni.
"Olen kamala itkupilli.. mielipuoli.." puhuin hiljaa kun koitin kuivata silmiäni.
"Et ole. Olet tunteellinen, ja minusta täydellinen tamma" Conan sanoi ja kosketti turpaani.
#Miten hän aina löytää oikeat sanat? Hän on itse täydellisyys# sitten muistin taas Cherryn. #Eihän tapa sokeriani.. Eihän voi.#
"Mennäänkö me Zethin luo vielä tänään?" Sanoin hetken kuluttua hieman salaperäisen iloisena.
"Luulin ettet halua.." Conan vastasi. Naurahdin.
"Minun on hyvä nähdä hänet jos kerran hän on sokeriseni kanssa yhdessä. En halua ketään Flashin tapaista kopukkaa hänelle" sanoin huvittuneena. Yksi arpeni aukesi kun nostelin jalkojani. #Oho.. Ei tuo haittaa! Pieni haava vain#
Conan näytti kuin hänet olisi säikäytetty tai hän olisi tajunnut jotain hyvin tärkeää.
"Flash? Minkä oloinen hän on?" Hän kysyi hieman ihmetellen.
"Flash on eräs Chastitylainen.. Upseerin poika.." hymähdin "hän ahdistelee, aina kun voi, sokeriani. Kerran hän ahdisteli minuakin.." sanoin katse maassa.
"Mitä?! Kun minä löydän sen niin.." Conan sanoi ja näin vihan salamoivan hänen silmissään.
Hymyilin. #Ainakaan hän ei ole ainoa tuossa asiassa.#
"Ei hätää, minä kyllä näytin hänelle ettei minua ahdistella" sanoin melkein nauraen. Conankin tyyntyi hieman.
Olimme menossa Zethin luo. Tihkutti sadetta ja hieman tuuli. Anneeseen haavaani tuli hirveät paineet.
"Missä se luola on?" Kysyin Conalta hetken päästä.
"Tuolla" hän osoitti eteemme. Pian näinkin yhden, kimon, orin.
"Onko tuo Zeth?" Kysyin. #Hän näyttää hieman tutulta# En voinut tunnistaa täysin häntä, olihan hän loukkaantunut pahoin. Mutta silti..
"Kyllä. Hän kärsi paljon kun kävi katsomassa Cherryn tilannetta." Sen näki. Hän oli yltäpäätä suuria haavoja ja verta.
"Kai hän selviää?" Kysyin kauhuissani. #Muuten hän kuolisi koska minä halusin tietää miten sokerilla menee#
"Hän kyllä selviää, hän on eräs parhaimmista sotilaistani" Conan sanoi ylpeänä.
Menimme Zethin luo. Nyt näin hänen kasvonsa.
"Zeth? Oletko se sinä? Sinäkö olit se ensimmäinen.." puhuin kuin ällikällä lyötynä.
"Tunnetteko toisenne?" Conan kysyi ihmeissään.
"Hän oli ensimmäinen hevonen jonka tapasin täällä.." sanoin hiljaa.
Zeth tyytyi katsomaan edestakaisin minuun ja Conaan.
"Conan? Tiedäthän että.." Hän katsoi Conaan kuin olisi puhunut hänelle jollain äänettömällä äänellä. Nyt vuorostaan minä olin ihmeissäni.
"Mitä hän tietää?" Sanoin hieman kärsimättömästi hetken kuluttua kun kumpikaan ei puhunut, ainakaan minun kuullen. He vain tuijottivat toisiaan.
"Että olet laumaton. Kyllä, minä tiedän" Conan sanoi vihdoinkin ja kosketti poskeani.
"Mitä siitä?" Sanoin halutessani tietää enemmän.
"Ei mitään" Zeth sanoi yhtäkkiä. Hän koitti nousta.
"Olette kaiketi menossa Cherryn luo?" Hän sanoi samalla.
"Sinä et tule mukaamme. Ties mitä sinulle käy" Conan sanoi varmalla äänellä.
"Mutta haluan nähdä hänet!" Zeth pisti vastaan.
"Mutta olet vielä liian heikossa kunnossa, et selviäisi matkasta!" Conan vastasi ja kääntyi.
Katsoin luolan suulle ja näin kun yksi hevonen ravasi luolaan päin.
"Conan.."
"Hän on parantaja. Hän huolehtii Zethistä kun olemme poissa" hän tyytyi vastaamaan ja ravasi kohti parantajaa.
Katsoin epävarmasti Zethiin. En halunnut ottaa häntä mukaamme tuossa kunnossa, mutta ymmärsin miksi hän halusi tavata sokerin.
"Voisitko sanoa Cherrylle, rakkaalleni, että tulen heti kun voin?" Hän kuiskasi minulle maatessaan luolan maassa. Hän näytti hyvin väsyneeltä.
"Tottakai! Mitä vain" sanoin hymyillen. Conan huusi minua ja vilkaisin vielä kerran Zethiin kun olin luolan suulla.
"Nähdään" sanoin hänelle ja menin Conan luokse.
"Oletko valmis?" Hän kysyi.
"Enemmän kuin valmis!" Tuuppasin leikkisästi häntä ja hymyilin. #Olen niin innoissani! Saan vihdoinkin tavata, kiitokset puuman, pitkästä aikaa Cherryä, omaa kirsikkaista sokeriani#
"Hyvä" Conan sanoi ja lähti laukkaan. Nopeasti sain hänet kiinni ja siinä me sitten laukkasimme, Telantesin alueella.
Sry on "vähän" lyhyt mutta toivottavasti kelepaa :3
Conan jatkaa? ^^