Post by Shadowfox on Mar 1, 2015 13:06:15 GMT 1
Ravasin arolla. En ollut juurikaan nukkunut sen jälkeen, kun olin ollut Moratalla. Näkisin kuitenkin vain joitakin painajaisia. Ei sillä, että pelkäisin unieni hahmoja, vaan oli ihan sama olla hereillä, en muutenkaan nukkuisi kuin vähän aikaa. Kuulin yhtäkkiä jostakin suunnasta äänen.
"Hei, tuolla! OTTAKAA SE KIINNI!" Tuon huudahduksen kuultuani lähdin juoksemaan. Kuulin takaani laukan ääniä.
"Saatana soikoon!" Joku hevosista, joka oli saavuttamassa minua, kompastui, ja lensi nurin. Kovensin vauhtiani. Takanani olevia hevosia oli ilmeisesti pari. Edestäpäinkin tuli yksi.
"Helvetti", murahdin, ja ampaisin täysillä edestäpäin tulevan hevosen ohi.
"Te ette pärjää minulle tässä!" kiljaisin, ja jatkoin juoksemista täysillä. Kaarsin äkkiä Moratan suunnalle, ja jatkoin juoksemista. Hevosten vauhti alkoi vähitellen hiipua. Mutta niin myös minun. Puristin itsestäni kaikki voimat irti, mitä lähti, ja hyökkäsin laukkahevosen vauhdilla kohti Morataa. Hahaa! Nyt hevoset alkoivat jäädä takaa-alalle. Lopulta, sain ne karistettua kannoiltani. Olin nyt aivan väsyksissä. Minua lähesty hevonen. Ilmeisimmin joku Telanteksen sotureista.
"Hei siellä!" hevonen huudahti. "Kuulutko Telantekseen?" Katsahdin hevoseen.
"No totta kai kuulun! En kai muuten tässä seisoskelisi!" kivahdin. "Keitä vieraat hevoset saarella ovat?" Hevonen siirsi katseensa minuun.
"Ne kuuluvat vieraaseen laumaan. Meidän pitää tappaa ne." Silmäni kapenivat viiruiksi.
"Selvä homma. Ei pitäisi olla mikään ongelma", sanahdin. "Mikä olet asemaltasi?" Mietin hetkisen. En muistaakseni ollut valinnut asemaa vielä. Mutta olin kuullut joistakin asemista joskus... Voisin olla... Salamurhaaja...
"Olen salamurhaaja", totesin. "Sinun kai pitää murhata tunkeilijoiden komentaja jonkun muun kanssa." Käänsin katseeni pois.
"Selvä." Lähdin ravaamaan hevosen ohi. Vai että tunkeilijoita? Jos niitä tulee vielä eteen, veri lentää. Ei minulta, vaan niiltä.
Yhtäkkiä minulla pimeni. Heräsin seuraavan kerran jostakin Telantesin alueelta, jonkun suuren puun juurelta. Jalkaani kivisti, ja tilanne oli levoton. Näin varjoja. Kuka kumma siellä voisi olla.
"Conan? Loren?" kysyin rahisevalla äänensävyllä, ja yritin nousta ylös.
Jokin tallasi häntäni päälle, enkä täten voinnut nousta.
"Nyt et pääse enää karkuun..."
En katsonut taakseni, vaan rimpuilin, ja potkaisin eläintä takajalkoillani.
"Helvetin tamma!" se ärähti ja nosti jalkansa pois häntäni päältä. Minä loikkasin ylös ja lähdin äkkiä laukkaamaan.
Laukkasin hetkisen, kunnes erotin ilmeisesti Telantekseen kuuluvia hevosia.
"Tunkeilijoita!" huudahdin. "Pitäisiköhän ilmoittaa Conanille?"
Hevoset katsoivat ensin minuun, sitten toisiinsa.
"Montako niitä oli?"
"Ehkä kolme."
Hevoset katsoivat toisiinsa, ja astuivat hieman edemmäs.
"Raportoidaan Conanille."
"Selvä juttu. Ne eivät saa jäädä henkiin."
"Teloitus alkakoon!"
Huuto kajahti kovaäänisesti. Missäköhän Conan olisi?
Jos Conan tai Zeth jatkaisi? :3
"Hei, tuolla! OTTAKAA SE KIINNI!" Tuon huudahduksen kuultuani lähdin juoksemaan. Kuulin takaani laukan ääniä.
"Saatana soikoon!" Joku hevosista, joka oli saavuttamassa minua, kompastui, ja lensi nurin. Kovensin vauhtiani. Takanani olevia hevosia oli ilmeisesti pari. Edestäpäinkin tuli yksi.
"Helvetti", murahdin, ja ampaisin täysillä edestäpäin tulevan hevosen ohi.
"Te ette pärjää minulle tässä!" kiljaisin, ja jatkoin juoksemista täysillä. Kaarsin äkkiä Moratan suunnalle, ja jatkoin juoksemista. Hevosten vauhti alkoi vähitellen hiipua. Mutta niin myös minun. Puristin itsestäni kaikki voimat irti, mitä lähti, ja hyökkäsin laukkahevosen vauhdilla kohti Morataa. Hahaa! Nyt hevoset alkoivat jäädä takaa-alalle. Lopulta, sain ne karistettua kannoiltani. Olin nyt aivan väsyksissä. Minua lähesty hevonen. Ilmeisimmin joku Telanteksen sotureista.
"Hei siellä!" hevonen huudahti. "Kuulutko Telantekseen?" Katsahdin hevoseen.
"No totta kai kuulun! En kai muuten tässä seisoskelisi!" kivahdin. "Keitä vieraat hevoset saarella ovat?" Hevonen siirsi katseensa minuun.
"Ne kuuluvat vieraaseen laumaan. Meidän pitää tappaa ne." Silmäni kapenivat viiruiksi.
"Selvä homma. Ei pitäisi olla mikään ongelma", sanahdin. "Mikä olet asemaltasi?" Mietin hetkisen. En muistaakseni ollut valinnut asemaa vielä. Mutta olin kuullut joistakin asemista joskus... Voisin olla... Salamurhaaja...
"Olen salamurhaaja", totesin. "Sinun kai pitää murhata tunkeilijoiden komentaja jonkun muun kanssa." Käänsin katseeni pois.
"Selvä." Lähdin ravaamaan hevosen ohi. Vai että tunkeilijoita? Jos niitä tulee vielä eteen, veri lentää. Ei minulta, vaan niiltä.
Yhtäkkiä minulla pimeni. Heräsin seuraavan kerran jostakin Telantesin alueelta, jonkun suuren puun juurelta. Jalkaani kivisti, ja tilanne oli levoton. Näin varjoja. Kuka kumma siellä voisi olla.
"Conan? Loren?" kysyin rahisevalla äänensävyllä, ja yritin nousta ylös.
Jokin tallasi häntäni päälle, enkä täten voinnut nousta.
"Nyt et pääse enää karkuun..."
En katsonut taakseni, vaan rimpuilin, ja potkaisin eläintä takajalkoillani.
"Helvetin tamma!" se ärähti ja nosti jalkansa pois häntäni päältä. Minä loikkasin ylös ja lähdin äkkiä laukkaamaan.
Laukkasin hetkisen, kunnes erotin ilmeisesti Telantekseen kuuluvia hevosia.
"Tunkeilijoita!" huudahdin. "Pitäisiköhän ilmoittaa Conanille?"
Hevoset katsoivat ensin minuun, sitten toisiinsa.
"Montako niitä oli?"
"Ehkä kolme."
Hevoset katsoivat toisiinsa, ja astuivat hieman edemmäs.
"Raportoidaan Conanille."
"Selvä juttu. Ne eivät saa jäädä henkiin."
"Teloitus alkakoon!"
Huuto kajahti kovaäänisesti. Missäköhän Conan olisi?
Jos Conan tai Zeth jatkaisi? :3