Post by Raúl on Feb 28, 2015 23:43:15 GMT 1
Jatkoa Thunderin tarinalle "Pidätkö"
___________
Olin ymmälläni Thunderin sanoista "Pidätkö sinä minusta?" Olin vastannut tälle myöntävästi. Tämä jos mikä sai minut hämilleni. Thunder oli hymyillyt minulle, saanut minut tuntemaan jotain kauan sitten kadotettua tunnetta. Mielessäni kävi Juliet. Kuinka olimme rakastuneet toisiimme tulisesti. Saanet yhteisen varsamme Cherryn. Sama lämmin tunne hiipi sisälläni kuin pieni kipinä etsien suurta roihua jälleen. Käänsin katseeni Thunderiin. Olinko minä..? En kai minä ollut? Pärskähdin hämmästykseeni ja nousin Thunderin viereltä pois. *Tulen vielä luoksesi, Thunder.* Kuulin itseni ajattelevan.
Suuntasin laumamme sotilaita kohti. Siellä oli harkoitukset meneillään. Sotilaat lopettivat touhunsa kun saavuin heidän lähelleen. Kaksi oria kuiskutteli jotain huvittunut ilme kasvoillaan katsoen samalla minuun. Katsoin oreja nostellen kulmiani. Oli aika näyttää kuinka vihollisen saa kaadettua. Otin yhden ilkkuja niskasta kiinni ja pyöräytin tämän ilmalennolla maahan köhimään kivusta. Se sattui tietenkin, mutta pilkaajat saivat aina pienen opetuksen. Katsahdin toiseen oriin. Se katsoi minua hieman hämmentyneenä.
"Eh, noinko se siis tapahtuu." Ori sai sanotuksi samalla ottaen askeleen taaksepäin.
"Niin mikä?" Katsoin oria nostaen kulmaani.
"Ka-kannibaalien kaato." Ori ryhdisti itsensä ja katsoi maasta nousevaa ystäväänsä. Käänsin katseeni tuohon oriin jonka olin heittänyt maahan. Sen kasvoilla loisti *Mitä vittua* katse. Se sai minut huvittuneeksi.
"Juuri niin sotilaani. Tahdon teidän harjoittelevan sotaa varten. Huomenna se alkaa." Katsoin heitä tiukkana ja sain vastaukseksi nyökkäisyjä.
Suuntasin laiduntavien tammojen luokse etsimään Cherryä. Tyttö oli luvannut tulla tänne, mutta ei... Häntä ei näkynyt missään. Huokaisin syvään ja heilautin häntääni turhautuneena. Olen kyllä nyt laskuissa sekaisin. Monestikko Cherry on luvannut minulle asioita, joita hän ei loppujen lopuksi ole pitänyt. Ilmeisesti hyvin, hyvin monessa asiassa ja silti luotin siihen tyttöön. Olin sentään Thunderin mieliksi lähettänyt muutaman sotilaan etsimään Cherryä. Lämmin tunne sai minut hymyilemään. Thunder välitti Cherrystä paljon, vaikkei tämä ollut hänen oma varsansa. Ainakaan sen puoleen ei olisi ongelmia, mutta entä Cherry? Mitä hän ajattelisi. Pudistin päätäni. *Senkin idiootti! Ajattelet jo nyt tuollaisia joutavuuksia!*
Kun palasin Thunderin luokse, en päässyt siitä mihinkään. Vaikka kuinka yritin kieltää tunteeni Thunderia kohtaan, se sai vain pienen kipinän saamaan lisää happea roihuunsa.
Säälittävän lyhyt! Anteeksi ;___;
___________
Olin ymmälläni Thunderin sanoista "Pidätkö sinä minusta?" Olin vastannut tälle myöntävästi. Tämä jos mikä sai minut hämilleni. Thunder oli hymyillyt minulle, saanut minut tuntemaan jotain kauan sitten kadotettua tunnetta. Mielessäni kävi Juliet. Kuinka olimme rakastuneet toisiimme tulisesti. Saanet yhteisen varsamme Cherryn. Sama lämmin tunne hiipi sisälläni kuin pieni kipinä etsien suurta roihua jälleen. Käänsin katseeni Thunderiin. Olinko minä..? En kai minä ollut? Pärskähdin hämmästykseeni ja nousin Thunderin viereltä pois. *Tulen vielä luoksesi, Thunder.* Kuulin itseni ajattelevan.
Suuntasin laumamme sotilaita kohti. Siellä oli harkoitukset meneillään. Sotilaat lopettivat touhunsa kun saavuin heidän lähelleen. Kaksi oria kuiskutteli jotain huvittunut ilme kasvoillaan katsoen samalla minuun. Katsoin oreja nostellen kulmiani. Oli aika näyttää kuinka vihollisen saa kaadettua. Otin yhden ilkkuja niskasta kiinni ja pyöräytin tämän ilmalennolla maahan köhimään kivusta. Se sattui tietenkin, mutta pilkaajat saivat aina pienen opetuksen. Katsahdin toiseen oriin. Se katsoi minua hieman hämmentyneenä.
"Eh, noinko se siis tapahtuu." Ori sai sanotuksi samalla ottaen askeleen taaksepäin.
"Niin mikä?" Katsoin oria nostaen kulmaani.
"Ka-kannibaalien kaato." Ori ryhdisti itsensä ja katsoi maasta nousevaa ystäväänsä. Käänsin katseeni tuohon oriin jonka olin heittänyt maahan. Sen kasvoilla loisti *Mitä vittua* katse. Se sai minut huvittuneeksi.
"Juuri niin sotilaani. Tahdon teidän harjoittelevan sotaa varten. Huomenna se alkaa." Katsoin heitä tiukkana ja sain vastaukseksi nyökkäisyjä.
Suuntasin laiduntavien tammojen luokse etsimään Cherryä. Tyttö oli luvannut tulla tänne, mutta ei... Häntä ei näkynyt missään. Huokaisin syvään ja heilautin häntääni turhautuneena. Olen kyllä nyt laskuissa sekaisin. Monestikko Cherry on luvannut minulle asioita, joita hän ei loppujen lopuksi ole pitänyt. Ilmeisesti hyvin, hyvin monessa asiassa ja silti luotin siihen tyttöön. Olin sentään Thunderin mieliksi lähettänyt muutaman sotilaan etsimään Cherryä. Lämmin tunne sai minut hymyilemään. Thunder välitti Cherrystä paljon, vaikkei tämä ollut hänen oma varsansa. Ainakaan sen puoleen ei olisi ongelmia, mutta entä Cherry? Mitä hän ajattelisi. Pudistin päätäni. *Senkin idiootti! Ajattelet jo nyt tuollaisia joutavuuksia!*
Kun palasin Thunderin luokse, en päässyt siitä mihinkään. Vaikka kuinka yritin kieltää tunteeni Thunderia kohtaan, se sai vain pienen kipinän saamaan lisää happea roihuunsa.
Säälittävän lyhyt! Anteeksi ;___;