Post by Conan on Feb 17, 2015 17:48:20 GMT 1
Jatkoa Moonyn tarinalle "Yllätys"
- - - - -
Ravasin pilvisen taivaan alla kohti Zethorin luolaa, jossa hän vietti yönsä. Hän oli käynyt Chastityssä ja oli vielä varsin huonossa kunnossa tarkkailumatkansa jälkeen. Moony jäi luolaani lepäämään, katselemaan aikaisemmin tuomaani himalajanesikkoa.
Zethor makasi luolansa lattialla. Hänen haavansa vuotivat kirkasta lihasnestettä, tai mitä ikinä olikaan ja ympäröivä iho näkyi punertavana kuluneen karvapeitteen alta. Haavat näyttivät ärtyneiltä ja ne kaipasivat kipeästi yrttejä ja suojaa. Kaikkein eniten ne kaipasivat pesua, jos niitä ei pestäisi, voisivat haavat tulehtua pahasti ja johtaa jopa kuolemaan.
"Zethor, onko kaikki kunnossa?" hörähdin samalla astellen nuoren orin viereen.
"Kyllä, komentaja" Zethor ähkäisi kivusta.
"Äläppä poika valehtele. Tarvitset parantajaa tai kuolet. Haavasi ovat tulehtumaisillaan." korskahdin jolloin Zethor katsoi minua tympääntyneenä.
"En tarvitse parantajaa. Kestän kyllä." Zethor väitti vastaan.
"Et usko tuota itsekkään. Haen parantajan." naurahdin ja olin jo lähdössä luolasta, mutta Zethor keskeytti matkani.
"Onko Moony kumppanisi?" Hän kysyi uteliaana.
"Ei, ja on. Tavallaan." Virnisin huvittuneena, olipa orilla otsaa.
"Eli on. Conan, pidä huoli Moonystä. Pidä häntä kuin kukkaa kämmenellä, minä munasin Cherryn kohdalla.. Älä sinä tee samaa virhettä." Zethor huokaisi ja katsoi minusta poispäin.
"Pidit Cherrystä siis ihan tosissasi.." Nauroin ja kävelin ulos luolasta, Zethorin murtuneen ilmeen saattelemana.
"Vai pitää Zethor Cherrystä. Haha!" nauroin itsekseni samalla parantajaa etsien. "Se ei voisi toimia, liian riskialtista minulle"
Hetken etsittyäni löysin parantajan, joka suuntasi oitis Zethorin luo hirmuisen yrttikasan kanssa. Kylmät väreet kulkivat selkäpiissäni, kun raekuuro päätti läjäyttää minua pistelevillä, pikkuruisilla jääpalloilla. Ravasin kiireellä takaisin luolaan, sillä raesade yltyi. Maa peittyi valkoisista palleroista.
"Miten Zethor voi?" Moony kysyi haukotellen.
"Ihan hyvin. Lährtin parantajan hänen luokseen. Osa haavoista olivat tulehtuneita." mumisin ja rysähdin Moonyn viereen.
"Conan..." Moony aloitti.
"Shh, Moony. Ei nyt, kaunokainen." hymyilin ja suljin silmäni. Painoin pääni Moonya vasten. Hymyilin, huokaisten samalla rauhallisesti. Oloni ei ole ollut koskaan parempi, kuitenkin, Zethorin ja Cherryn välinen suhde huolestutti minua syvällä sisimmässäni.
Nukahdin. Ihan vain pieneksi hetkeksi. Herätessäni, raekuuro oli lakannut ja ulkona tihkutti vettä. Moony katsoi minua tummilla silmillään ja hymyili. Hymyilin hänelle.
"Huomenta, komistus" Moony hörähti.
"Heipä hei, kaunokainen" nousin ylös ja sipaisin turvallani Moonyn turpaa.
"Näytät söpöltä nukkuessasi, pörröpää." Moony hihitti ja pöyhötti harjaani turvallaan.
"Paraskin puhuja" hörähdin ilkikurisesti. Moony siirsi turpansa pois harjastani ja painoi päänsä poskeani vasten.
- - - - -
Pahoittelen lyhyyttä. Kännykällä ei jaksa kirjoittaa romaania.
Moony jatkaa? :3
- - - - -
Ravasin pilvisen taivaan alla kohti Zethorin luolaa, jossa hän vietti yönsä. Hän oli käynyt Chastityssä ja oli vielä varsin huonossa kunnossa tarkkailumatkansa jälkeen. Moony jäi luolaani lepäämään, katselemaan aikaisemmin tuomaani himalajanesikkoa.
Zethor makasi luolansa lattialla. Hänen haavansa vuotivat kirkasta lihasnestettä, tai mitä ikinä olikaan ja ympäröivä iho näkyi punertavana kuluneen karvapeitteen alta. Haavat näyttivät ärtyneiltä ja ne kaipasivat kipeästi yrttejä ja suojaa. Kaikkein eniten ne kaipasivat pesua, jos niitä ei pestäisi, voisivat haavat tulehtua pahasti ja johtaa jopa kuolemaan.
"Zethor, onko kaikki kunnossa?" hörähdin samalla astellen nuoren orin viereen.
"Kyllä, komentaja" Zethor ähkäisi kivusta.
"Äläppä poika valehtele. Tarvitset parantajaa tai kuolet. Haavasi ovat tulehtumaisillaan." korskahdin jolloin Zethor katsoi minua tympääntyneenä.
"En tarvitse parantajaa. Kestän kyllä." Zethor väitti vastaan.
"Et usko tuota itsekkään. Haen parantajan." naurahdin ja olin jo lähdössä luolasta, mutta Zethor keskeytti matkani.
"Onko Moony kumppanisi?" Hän kysyi uteliaana.
"Ei, ja on. Tavallaan." Virnisin huvittuneena, olipa orilla otsaa.
"Eli on. Conan, pidä huoli Moonystä. Pidä häntä kuin kukkaa kämmenellä, minä munasin Cherryn kohdalla.. Älä sinä tee samaa virhettä." Zethor huokaisi ja katsoi minusta poispäin.
"Pidit Cherrystä siis ihan tosissasi.." Nauroin ja kävelin ulos luolasta, Zethorin murtuneen ilmeen saattelemana.
"Vai pitää Zethor Cherrystä. Haha!" nauroin itsekseni samalla parantajaa etsien. "Se ei voisi toimia, liian riskialtista minulle"
Hetken etsittyäni löysin parantajan, joka suuntasi oitis Zethorin luo hirmuisen yrttikasan kanssa. Kylmät väreet kulkivat selkäpiissäni, kun raekuuro päätti läjäyttää minua pistelevillä, pikkuruisilla jääpalloilla. Ravasin kiireellä takaisin luolaan, sillä raesade yltyi. Maa peittyi valkoisista palleroista.
"Miten Zethor voi?" Moony kysyi haukotellen.
"Ihan hyvin. Lährtin parantajan hänen luokseen. Osa haavoista olivat tulehtuneita." mumisin ja rysähdin Moonyn viereen.
"Conan..." Moony aloitti.
"Shh, Moony. Ei nyt, kaunokainen." hymyilin ja suljin silmäni. Painoin pääni Moonya vasten. Hymyilin, huokaisten samalla rauhallisesti. Oloni ei ole ollut koskaan parempi, kuitenkin, Zethorin ja Cherryn välinen suhde huolestutti minua syvällä sisimmässäni.
Nukahdin. Ihan vain pieneksi hetkeksi. Herätessäni, raekuuro oli lakannut ja ulkona tihkutti vettä. Moony katsoi minua tummilla silmillään ja hymyili. Hymyilin hänelle.
"Huomenta, komistus" Moony hörähti.
"Heipä hei, kaunokainen" nousin ylös ja sipaisin turvallani Moonyn turpaa.
"Näytät söpöltä nukkuessasi, pörröpää." Moony hihitti ja pöyhötti harjaani turvallaan.
"Paraskin puhuja" hörähdin ilkikurisesti. Moony siirsi turpansa pois harjastani ja painoi päänsä poskeani vasten.
- - - - -
Pahoittelen lyhyyttä. Kännykällä ei jaksa kirjoittaa romaania.
Moony jatkaa? :3