Post by Raven on Feb 25, 2015 16:41:20 GMT 1
Se en ollut minä
Jatkoa Cherryn 'Anna olla'
Se nuori hevonen, Cherry, ei ollut mennyt minnekään kauas. Piiloutunut tammen taakse, mutta yhtä kaikki oli silti paikalla ja ollut todistamassa sitä mitä olin tehnyt. Eikä hän ollut ainoa. paikalle oli tullut myös se lähes valkoinen ori jostain muistojeni hämärästä ja sen mukana musta tamma, olikohan se se Conanin seuralainen. Keitä ikinä olivatkaan, he olivat myös nähneet.
Sekapäisen riemun rippeet haihtuivat hitaasti jättäen jälkeensä vain veren maun suuhuni. Kyllä minä olin nauttinut siitä. Nauttinut siitä kuinka tämä vieras hevonen oli iskujeni kautta hitaasti kuollut. Nauttinut sen inahduksista ja tuskan huudoista. Nauttinut verestä. Sen kauniin punaisesta sävystä pitkin tummaa turkkia ja vihreää nurmea. Minun lähes teki mieli nauraa uudelleen koko asian hirveydelle. Tällä kertaa tosin katkerampaa naurua sillä. Minä en kuitenkaan nauranut. Seisoin siinä ja kuuntelin näiden toisten hevosten inhoa. Se vaalea ori uhkaili minua. Tahtoi varmasti minun kuolevan. He kaikki varmasti tahtoivat vähintäänkin ajaa minut pois.
Olinhan lähes satuttanut tuota heidän ystäväänsäkin. ja minä en edes tiedä kenet olin tappanut.
Yllätyin siis melko suuresti kun Cherry käski sen vaalean orin jättää minut rauhaan. Räpäytin ainoaa silmääni hämmästyneenä. Se punertavakarvainen tamma oli nähnyt mitä olin tehnyt. Sellaiseen tekoon ei pystyisi kuin hirviö. Kun katsoin tuota ruumista maassa, se oli todellakin murskaantunut muussiksi pään tienoilta. Joten miksi? Minä en ymmärtänyt syytä tähän Cherryn käytökseen. Jos tuo vieras hevonen ei olisi tullut paikalle, niin maassa samassa kunnossa saattaisi lojua nyt Cherry. Se vaalea ori oli oikeassa. Minä en ansainnut elää. ja syyttikö Cherry itseään siitä mitä minä olin tehnyt? Sehän oli jo naurettavaa. Cherryllä ei ollut mitään tekemistä tämän kanssa. Minun teki jälleen mieli nauraa sitä katkeraa naurua. Se tuntui jo kurkussani ennen kuin sain nielaistua.
Hetkeksi tuo joukko sitten unohti olemassa oloni. He keskustelivat siitä Conanista. Cherry oli selvästi harmissaan tämän mustan Moony hevosen teoista. En pysynyt kärryillä. En tiennyt tarpeeksi. Ainoastaan se vaaleaori aina välillä mulkoili minua epäluuloisena, mutta en välittänyt. Sillä hetkellä oikeastaan tunsin, että olisin halunnut Cherryä joka oli selvästi surullinen. En tiedä miksi eikä sellaiset tunteet olleet turvallisia. Minun ei pitäisi pitää ketään ystävänäni. Jos pitäisin, niin päivänä jona tappaisinkin heidät, en voisi antaa itselleni anteeksi.
Cherry oli viimein saanut ne kaksi hevosta lähtemään. Minunkin varmaan olisi pitänyt, mutta seisoin silti hiljaa siellä katsellen sivusilmällä kuinka nuori tamma käveli puun luokse ja iski päänsä sen kaarnaan. En saanut itseäni liikkeelle. En sen luokse tai pois sieltä.
Tunsin kai jotain tarvetta selittää tai sitten olin vain vajoamassa takaisin johonkin harhaan sillä kuulin itseni kuiskivan hiljaa. Ei ehkä kenellekään: "Minä en tehnyt sitä... En se ollut minä... Se oli... Ei, minä tein sen... minä tapoin sen varsankin...."
Mieleni kävi läpi niitä kaikkia kuolleita. Edessäni oleva ruumis muutti muotoaan niin useasti etten edes ollut enää varma kenet olin tappanut tällä kertaa. Milloin se oli aikuinen hevonen, milloin nuori varsa. En edes tiedä olivatko nuo kaikki niitä minun uhrejani vai vain kuviteltuja. Mitä minä olen tehnyt?
Minä aistin taas lähettyvillä sen mustan hevosen rujoineen kasvoineen. Se oli saapunut niin hiljaa, että olisin voinut olla huomaamatta sitä kokonaan jos harhaileva katseeni ei olisi osunut siihen. En tiedä huomasiko Cherry sen. Se ei ollut kiinnostunut meistä. Pelkästä ruumiista. "Sinä myöhästyit." Kerroin sille hiljaa. Se räpäytti keltaisia silmiään ja kääntyi liukuen pois kuin aave. Aivan hiljaa. Minun varmaan pitäisi kadota samoin ja jättää Cherry sinne omaan rauhaansa. Kadota ennen kuin minut ajettaisiin pois.
((Tästä tuli kakkosluokkaa eikä vielä tarinaa mitenkään eteenpäin, mutta ei voi mitään -.- Hello Yeto. He-hello Yeto. I just want to be your friend... No one wants to get hurt today))
Jatkoa Cherryn 'Anna olla'
Se nuori hevonen, Cherry, ei ollut mennyt minnekään kauas. Piiloutunut tammen taakse, mutta yhtä kaikki oli silti paikalla ja ollut todistamassa sitä mitä olin tehnyt. Eikä hän ollut ainoa. paikalle oli tullut myös se lähes valkoinen ori jostain muistojeni hämärästä ja sen mukana musta tamma, olikohan se se Conanin seuralainen. Keitä ikinä olivatkaan, he olivat myös nähneet.
Sekapäisen riemun rippeet haihtuivat hitaasti jättäen jälkeensä vain veren maun suuhuni. Kyllä minä olin nauttinut siitä. Nauttinut siitä kuinka tämä vieras hevonen oli iskujeni kautta hitaasti kuollut. Nauttinut sen inahduksista ja tuskan huudoista. Nauttinut verestä. Sen kauniin punaisesta sävystä pitkin tummaa turkkia ja vihreää nurmea. Minun lähes teki mieli nauraa uudelleen koko asian hirveydelle. Tällä kertaa tosin katkerampaa naurua sillä. Minä en kuitenkaan nauranut. Seisoin siinä ja kuuntelin näiden toisten hevosten inhoa. Se vaalea ori uhkaili minua. Tahtoi varmasti minun kuolevan. He kaikki varmasti tahtoivat vähintäänkin ajaa minut pois.
Olinhan lähes satuttanut tuota heidän ystäväänsäkin. ja minä en edes tiedä kenet olin tappanut.
Yllätyin siis melko suuresti kun Cherry käski sen vaalean orin jättää minut rauhaan. Räpäytin ainoaa silmääni hämmästyneenä. Se punertavakarvainen tamma oli nähnyt mitä olin tehnyt. Sellaiseen tekoon ei pystyisi kuin hirviö. Kun katsoin tuota ruumista maassa, se oli todellakin murskaantunut muussiksi pään tienoilta. Joten miksi? Minä en ymmärtänyt syytä tähän Cherryn käytökseen. Jos tuo vieras hevonen ei olisi tullut paikalle, niin maassa samassa kunnossa saattaisi lojua nyt Cherry. Se vaalea ori oli oikeassa. Minä en ansainnut elää. ja syyttikö Cherry itseään siitä mitä minä olin tehnyt? Sehän oli jo naurettavaa. Cherryllä ei ollut mitään tekemistä tämän kanssa. Minun teki jälleen mieli nauraa sitä katkeraa naurua. Se tuntui jo kurkussani ennen kuin sain nielaistua.
Hetkeksi tuo joukko sitten unohti olemassa oloni. He keskustelivat siitä Conanista. Cherry oli selvästi harmissaan tämän mustan Moony hevosen teoista. En pysynyt kärryillä. En tiennyt tarpeeksi. Ainoastaan se vaaleaori aina välillä mulkoili minua epäluuloisena, mutta en välittänyt. Sillä hetkellä oikeastaan tunsin, että olisin halunnut Cherryä joka oli selvästi surullinen. En tiedä miksi eikä sellaiset tunteet olleet turvallisia. Minun ei pitäisi pitää ketään ystävänäni. Jos pitäisin, niin päivänä jona tappaisinkin heidät, en voisi antaa itselleni anteeksi.
Cherry oli viimein saanut ne kaksi hevosta lähtemään. Minunkin varmaan olisi pitänyt, mutta seisoin silti hiljaa siellä katsellen sivusilmällä kuinka nuori tamma käveli puun luokse ja iski päänsä sen kaarnaan. En saanut itseäni liikkeelle. En sen luokse tai pois sieltä.
Tunsin kai jotain tarvetta selittää tai sitten olin vain vajoamassa takaisin johonkin harhaan sillä kuulin itseni kuiskivan hiljaa. Ei ehkä kenellekään: "Minä en tehnyt sitä... En se ollut minä... Se oli... Ei, minä tein sen... minä tapoin sen varsankin...."
Mieleni kävi läpi niitä kaikkia kuolleita. Edessäni oleva ruumis muutti muotoaan niin useasti etten edes ollut enää varma kenet olin tappanut tällä kertaa. Milloin se oli aikuinen hevonen, milloin nuori varsa. En edes tiedä olivatko nuo kaikki niitä minun uhrejani vai vain kuviteltuja. Mitä minä olen tehnyt?
Minä aistin taas lähettyvillä sen mustan hevosen rujoineen kasvoineen. Se oli saapunut niin hiljaa, että olisin voinut olla huomaamatta sitä kokonaan jos harhaileva katseeni ei olisi osunut siihen. En tiedä huomasiko Cherry sen. Se ei ollut kiinnostunut meistä. Pelkästä ruumiista. "Sinä myöhästyit." Kerroin sille hiljaa. Se räpäytti keltaisia silmiään ja kääntyi liukuen pois kuin aave. Aivan hiljaa. Minun varmaan pitäisi kadota samoin ja jättää Cherry sinne omaan rauhaansa. Kadota ennen kuin minut ajettaisiin pois.
((Tästä tuli kakkosluokkaa eikä vielä tarinaa mitenkään eteenpäin, mutta ei voi mitään -.- Hello Yeto. He-hello Yeto. I just want to be your friend... No one wants to get hurt today))