Post by Shadowfox on Feb 19, 2015 19:31:07 GMT 1
Otsikon pitäisi olla "Tietämätön". Kirjoitin sen tuolla lailla, koska en ollut varma, miten tämä foorumi näyttää Ä:n ja Ö:n otsikossa. Ja anteeksi lyhyys, niskani ovat hirveän kipeät niin ei oikein ollut miellyttävää jäädä kirjoittelemaan pitkää tarinaa.
Valo...
Se oli ensimmäinen asia jonka aistin. En tiennyt mitä minulle oli tapahtunut. Makasin maassa kyljelläni tietämättömänä ja hengitin syvään. En tiennyt, kuinka kauan olin maannut siinä, enkä tiennyt, olinko ollut hereillä, vaiko unessa. Ainut asia, minkä tiesin, ja olin tuntenut unessakin, jos olin siis nukkunut, oli kipu. Kipu säteli liekehtivänä aaltona läpi kehoni. Olinko edes elossa?
"Olenko minä Helvetissä?"
Tajusin, että olin elossa. Joskin hieman sekavassa tilassa, mutta elossa kuitenkin. Avasin silmäni hitaasti, ja huomasin olevani kuumilla lähteillä. Tunsin heikon lounaasta päin puhaltavan tuulen. En jaksanut liikuttaa raajojani lainkaan, räpyttelin vain silmiäni. Olin yksin.
Nousin lopulta hitaasti ja kömpelösti ylös seisomaan. Mustassa karvassani oli kuivunutta verta. Kylkeni olivat täynnä kuivuneita verinoroja, ja selässäni oli suuri, kuivunut veriläikkä. Selässäni oli syvä haava, joka ei kuitenkaan vuotanut verta. Vasemmassa kyljessäni oli kolme haavaa, jotka kulkivat vinoittain ylhäältä alas. Oikeassa kyljessäni oli kaksi pystysuoraan kulkevaa haavaa. En muistanut muuta, kuin että olin ollut täällä kuumilla lähteillä. Ja täällä oli ollut puumia... Ja ruumiit olivat näköjään edelleen täällä
Lähdin astelemaan hitaasti joelle päin. En tosin ollut täysin varma suunnastani, mutta luulin ainakin näin. Astelin eteenpäin, en tiennyt miten pitkälle, kuinka kauan. Jonkin ajan päästä saavuin kuitenkin joelle. Laskin päätäni juodakseni, mutta en tajunnut olleeni liian kaukana, ja kun yritin kurotella vettä, kupsahdin jokeen. Äkillisen kaatumisen seurauksena vetäisin vettä vahingossa henkeeni, pääni painuessa hetkeksi veden alle. Riuhtaisin pääni ylös, ja yskähtelin. Loikkasin äkkiä joen törmälle, ja yskähtelin veden pois keuhkoistani.
Nyt menin tarpeeksi lähelle jokea, jotta yletyin kunnolla juomaan. Join vettä, johon oli karvastani liueennut pieni määrä verta. En jaksanut kiinnittää veteen huomiota. Join vettä, huolimatta sen seassa eroittuvasta rautaisesta veren mausta. Olin väsynyt, mutta jokeen kaatuminen virkisti minua. Nostin pääni ylös ja tiirailin Chasityn puolelle. Yhtään siihen laumaan kuuluvaa ei näkynyt. Tai ainakaan minä en heitä nähnyt.
Kuka jatkaa? :3
Valo...
Se oli ensimmäinen asia jonka aistin. En tiennyt mitä minulle oli tapahtunut. Makasin maassa kyljelläni tietämättömänä ja hengitin syvään. En tiennyt, kuinka kauan olin maannut siinä, enkä tiennyt, olinko ollut hereillä, vaiko unessa. Ainut asia, minkä tiesin, ja olin tuntenut unessakin, jos olin siis nukkunut, oli kipu. Kipu säteli liekehtivänä aaltona läpi kehoni. Olinko edes elossa?
"Olenko minä Helvetissä?"
Tajusin, että olin elossa. Joskin hieman sekavassa tilassa, mutta elossa kuitenkin. Avasin silmäni hitaasti, ja huomasin olevani kuumilla lähteillä. Tunsin heikon lounaasta päin puhaltavan tuulen. En jaksanut liikuttaa raajojani lainkaan, räpyttelin vain silmiäni. Olin yksin.
Nousin lopulta hitaasti ja kömpelösti ylös seisomaan. Mustassa karvassani oli kuivunutta verta. Kylkeni olivat täynnä kuivuneita verinoroja, ja selässäni oli suuri, kuivunut veriläikkä. Selässäni oli syvä haava, joka ei kuitenkaan vuotanut verta. Vasemmassa kyljessäni oli kolme haavaa, jotka kulkivat vinoittain ylhäältä alas. Oikeassa kyljessäni oli kaksi pystysuoraan kulkevaa haavaa. En muistanut muuta, kuin että olin ollut täällä kuumilla lähteillä. Ja täällä oli ollut puumia... Ja ruumiit olivat näköjään edelleen täällä
Lähdin astelemaan hitaasti joelle päin. En tosin ollut täysin varma suunnastani, mutta luulin ainakin näin. Astelin eteenpäin, en tiennyt miten pitkälle, kuinka kauan. Jonkin ajan päästä saavuin kuitenkin joelle. Laskin päätäni juodakseni, mutta en tajunnut olleeni liian kaukana, ja kun yritin kurotella vettä, kupsahdin jokeen. Äkillisen kaatumisen seurauksena vetäisin vettä vahingossa henkeeni, pääni painuessa hetkeksi veden alle. Riuhtaisin pääni ylös, ja yskähtelin. Loikkasin äkkiä joen törmälle, ja yskähtelin veden pois keuhkoistani.
Nyt menin tarpeeksi lähelle jokea, jotta yletyin kunnolla juomaan. Join vettä, johon oli karvastani liueennut pieni määrä verta. En jaksanut kiinnittää veteen huomiota. Join vettä, huolimatta sen seassa eroittuvasta rautaisesta veren mausta. Olin väsynyt, mutta jokeen kaatuminen virkisti minua. Nostin pääni ylös ja tiirailin Chasityn puolelle. Yhtään siihen laumaan kuuluvaa ei näkynyt. Tai ainakaan minä en heitä nähnyt.
Kuka jatkaa? :3